Nuortenkirjailijana aloittaneen Matti Hällin tuotanto käsittää liki neljäkymmentä romaania ja novellikokoelmaa. Parhaiten Hälli muistettaneen keveän ja elämänmyönteisen, esseetä ja pakinaa lähenevän kertoelman taitajana. Andersson-kirjoissa (1945-46) ja muissa samanhenkisissä tarinakokoelmissa eloisat luonnekuvaukset ja herkkävireinen tunnelma-analyysi yhdistyvät "tyylin huumoriksi", yksittäistä sanaa tai kappaletta laajemmaksi mielialaksi. Elämää nähnyt, aina myötätuntoinen vahtimestari Andersson ja hänen ravintolansa boheemit kanta-asiakkaat ovat eittämättä Hällin rakastetuimpia hahmoja.

Aurinkoisten tarinoiden rinnalla Hällin tuotannossa kulkee toinen, eettisiin kysymyksiin ja kansanuskomuksiin keskittyvä juonne. Oulu-trilogiassa Valkea kaupunki, Lassinkallio ja Kosken kuuluvissa (1957-67) ja Hailuotoon sijoittuvassa romaanisarjassa Isä Jumalan ilveilijä, Ruottinojan aurinko ja Meri-Heikin perintö (1961-65) Hälli kirjoittaa näkyviin sen, mikä virallisista historiankirjoituksista uupuu: tavallisten ihmisten ajatukset ja arvot, myyttien ja uskomusten kulttuurihistorian.

Hällin kertomuksia, pakinoita ja esseitä on julkaistu monissa kokoelmateoksissa ja lehdissä, Kaltiossa, Seurassa ja Suomen kuvalehdessä. Kalevaan Hälli kirjoitti muistelmia lapsuudestaan Alalaanilassa, 1920-luvun Oulussa.

Viimeisiksi jääneissä kirjoissaan Hälli siirtyi Oulun ja Hailuodon konkreettisista maisemista yhä voimakkaammin tunnelmien ja mielikuvituksen maailmaan. Juurikorpi-novelleissa (1971-72) ja kokoelmassa Kesäheinä ja kissankello (1973) kansanperinne yhdistyy myönteiseen elämänasenteeseen, uniin ja satuihin. Ihmisen Hälli sijoittaa erottamattomaksi osaksi luonnon ikuista kiertoa: "Tämä ihmisen temppuilu oli vain pikkuinen takatalvi kottaraisheimon pitkässä elämässä ja sinirinnan välähdyskin oli meitä ikuisempi."

Hällin teoksia on käännetty eri kielille, mm. ruotsiksi, englanniksi, saksaksi ja unkariksi. Hän sai myös useita kirjallisuuspalkintoja, mm. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran palkinnot vuosina 1944, 1946 ja 1948, valtion kirjallisuuspalkinnon vuosina 1955, 1957 ja 1963, Oulun kaupungin palkinnon 1959, Otavan kirjallisuuspalkinnon 1960 ja 1961 ja Aleksis Kiven palkinnon 1963, joka ennen Finlandia-palkinnon perustamista oli Suomen merkittävin kirjallisuuspalkinto.

Lähteet:

Kirjailija Matti Hälli kuollut. Kaleva 31.3.1988.

Laitinen, Kai 1991: Suomen kirjallisuuden historia. 3. uusittu painos. Helsinki: Otava.

Tiusanen, Timo 1963: Tapa puhua. Esseitä ja kirjoituksia. Helsinki: Kirjayhtymä.

Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto 2004