Yliopisto-opintonsa Hälli aloitti Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Opintoalan valinta ei ollut Oulun lyseota käyneelle mitenkään harvinainen, elihän koulussa vielä entisen rehtorin, suuren herännäisjohtajan Mauno Rosendalin henki. Pappia ei Hällistä kuitenkaan tullut, sillä hän siirtyi humanistiseen tiedekuntaan. Opintojaan hän rahoitti sekalaisilla töillä:

Helsinki vuonna 1933 eli pula-ajan jälkimainingeissa. Se oli neonvaloineen, hienoine ravintoloineen ja uusine ihmisineen kuin satua – mutta minut erotti sadusta puutteen jääseinä, jonka lävitse näin vain välähdyksiä toisenlaisesta elämästä. Rahanpuutetta, huolia, jopa nälkää: ensimmäinen työpaikka viilarin apulaisena metalliverstaalla ...(Uuno Kailaasta Aila Meriluotoon, s. 483.)

Päivät kuluivat raskaassa työssä, yöt kaunokirjallisuuden ja filosofian parissa: yhtä lailla Hegel, Kant, Marx kuin Nietzsche, Kierkegaard, Dostojevski, Freud ja Jung avarsivat maailmankuvaa. Hälli tutustui myös Tulenkantajiin, joilta hän sai lisänimen "mutakuopan mies" kiitokseksi halustaan tarkastella asioita myös tavallisten työläisten näkökulmasta. Hällille lakkorikkuroinnit, köyhyys ja irtisanomiset olivat tuttuja, ja juuri ne motivoivat häntä yrittämään kirjoitustyötä ja ehkä joskus "tulemaan joksikin".

Tilapäiset ansiotyöt, kirjailijaura ja sota pitkittivät akateemisten oppiarvojen saavuttamista. Yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi Hälli valmistui 1952 ja filosofian maisteriksi 1970 pääaineenaan estetiikka ja nykyiskansain kirjallisuus.

Vuodet senttarina

Varhaisissa rakkauskertomuksissa ja runoissaan Hälli käytti tekijänimeä M. Paasi, alkuperäisen Häll-nimensä suomennosta. Ensimmäisestä kirjallisesta ansiotyöstään, ajanvietenovellista, hän ansaitsi 75 markkaa. Sittemmin novellien hinta kohosi 100-150 markkaan. Jännityslukemisto, Seikkailukertomuksia ja Yllätyslukemisto -lehtiin Hälli kirjoitti seikkailu- ja jännityskertomuksia:

Näihin aikoihin antoi kirjoittajille lisää työtä erityisesti Oy Ilmarinen, joka Otavan entisen kustannusvirkailija Yrjö Halmeen johtamana aloitti oikein amerikkalaismallisen lehtitehtailun ottaen vähäistä korvausta vastaan juttuja kuuteen lehteensä. Niiden piti olla jännittäviä, hyvällä normaaliproosalla kirjoitettuja, edetä vauhdikkaasti ja loppua yllättävästi. - - Monen muun mukana minäkin menin sinne jotakin tarjoamaan ja Halme ilmeisesti haistoi jutussani jotakin, koska pani minut kirjoittamaan jännitysjuttuja. Minä yritin ja sillä tavalla syntyi ehkä vielä jonkun muistama jännityskirjailija Matti Hälli. (Kaleva 3.3.1969.)

Juttujen teko ei ollut Hällin sanoin "ensinkään helppoa, se vaati yhtämittaista ulkomaisen kirjallisuuden lukemista, karttojen nuuskimista ja ennen kaikkea omaperäistä aiheenkeksintää, joka kerta kerralta tuli vaikeammaksi." Lehtikirjoittelun ohessa syntyi myös Hällin ensimmäinen romaani, poikien seikkailukertomus Dynamiittimiehet (1938), joka pohjautui suurta kohua herättäneisiin rikossarjoihin.

Vuonna 1944 Hälli avioitui laulajatar Aino Annikki Nousialan (Nyberg) kanssa. Pariskunta oli tavannut ensimmäisen kerran sodan aikana Karhumäessä, jossa Aino oli esiintymässä viihdytyskiertueen mukana. Hällit asuivat mm. Mannerheimintie 126:ssa. Lähellä sijaitsi taiteilijoiden, muusikoiden ja näyttelijöiden suosima ravintola Kuusihokki, joka usein mainitaan samaksi kantakapakaksi, josta Hälli kertoo kirjoissaan Ystävämme Andersson ja Vanha mukava Andersson.

Takaisin pohjoiseen

Hailuodosta, jossa Hällit viettivät kesänsä 1950-luvun lopulta lähtien, tuli merkityksellinen kirjailijatyön virike: "Luoto eli vielä entistä elämäänsä, vaikka murroskohta oli lähellä: sen tuore kieli ja ehtymätön todelliseen elämään pohjautuva huumori olivat parhaimmassa terässään. Vahva taianomainen myrrystuntu väritti maisemia ja ihmisiä, ja kun ystävystyin ihmisten kanssa, kasvoi tästä kosketuksesta romaanitrilogia." Oulun maakunta-arkistossa säilytettävistä Hällin muistiinpanoista löytyy katkelma, jossa Hälli kuvailee Luodon tunnelmaa intensiivisin, jopa liikuttunein äänenpainoin:

Luotoon kasvoi myös Kesäheinä -niminen mökkimme ja sen pihalle rakensi takkamestari Atte Henttu luonnonkivistä vartioseidan, joka kahdella kivisilmällä katselee mökkiä ja yhdellä Luodon korkeaa tähtitaivasta.

     Kaikki polut pysähtyvät sinne, ei ole kiirettä mihinkään. Meren läsnäolon tuskin tuntee paitsi syksyllä lehtien pudottua kun taivaanranta alkaa pauhata. Vain vuodenaikojen sävyttämä ajaton tuntu ympäröi mökkiä, mutta pikku mänty eteläikkunan takana on silti kasvanut kuudessa vuodessa, niin että sen latva nousee näkymättömiin.

Viimeiset vuotensa Matti Hälli asui Hailuodossa ympäri vuoden.

Kesäheinä syyskuussa 2004.

Lähteet:

Aseena nauru. Huumori sodassa 1939-1944. Toim. Kalevi Haiko. Helsinki: Tammi. 1987.

Hälli, Matti: Matti Hälli. Uuno Kailaasta Aila Meriluotoon. Suomalaisten kirjailijain elämäkertoja. Porvoo: WSOY. 1947.

Hälli, Matti 1947: Nuoruus kluuttilippaassa. K. Sorjonen ja V. Rekola toim. Meistä tuli kirjailijoita. 44 kirjailijaa kertoo kirjallisista ensiaskeleistaan. Jyväskylä: Gummerus.

Kujasalo, Veli: Kielen ja tyylin mestari. Kaltio 3/1993.

Matilainen, Jarmo: Vanha mukava Risuhokki. Helsingin Sanomat 19.1.1996.

PK - o: Matti Hälli Ainolassa. Kun kirjailijanalku tuli pula-ajan Helsinkiin. Kaleva 3.3.1969.

Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto 2004