|
Hälli muistelee pitäneensä koulunkäynnistä ja kirjoista, vaikka elämän
ensimmäinen muistiin jäänyt epäonnistuminen tapahtuikin
veistontunnilla Tuiran kansakoulussa: muut pojat onnistuvat tekemään
itselleen kanteleen, Matti vain epämääräisen "porsaankaukalon".
Kiinnostus kirjojen maailmaan korvasi puutteet
kädentaidoissa, ja opettaja Agnes Pallarilta lahjaksi saatu Arvid
Lydeckenin Tähtimaailmassa (1912) teki lähtemättömän vaikutuksen. Koulukirjojen ja kodin
uskonnollisen kirjallisuuden tarjoamat tiedot täydentyivät Oulun
silloisen kirjastotalon, "piparkakku-Ainolan"
aarteilla:
Kirjastossa minua odottivat kaikki maailman tiedot ja
ihmeet, ilot ja surut. Portti mielikuvituksen huikaisevaan
maailmaan aukeni, minä astuin empimättä sisään ja päätin
vaatimattomasti lukea kaikki kirjat, kannesta kanteen,
ensimmäisestä viimeiseen. Tietosanakirjan toinen osa palautti
minut kuitenkin todellisuuteen. Arvelin, että pelkkä
kaunokirjallisuuskin riittäisi. Flammarion ja Verne sytyttivät
mielikuvitukseni roihuksi, jonka valossa näin kaikki lumoavana,
salaperäisenä satuna. (Uuno Kailaasta Aila Meriluotoon,
s. 481.)
Novellissa Muisto (kokoelmassa Seitsemännen taivaan poika,
1949) Hälli kertoo piparkakku-Ainolan tarinan: tulipalo
tuhoaa kirjaston, joka oli "kuin sadusta aineellistunut
jättimäinen piparkakkutalo ruskeine seinineen ja lukemattomine
taidokkaine koristeleikkauksineen".
Novellin minäkertojalle kirjastotalo oli enemmän kuin pelkkä
rakennus:
Piparkakkulinnassa oli salaperäinen henki, jonka se tartutti
kaikkeen suojissaan olevaan. Sen vaiheilla oli voimakas
persoonallisen tuntu, ikäänkuin se ei olisikaan ollut talo, vaan
elävä, tietävä, tajuava olento. Tieto oli sen kirjariveissä syvää ja
inhimillistä, seikkailu totta, runo vienosti tuoksuvaa. Arkipäivä
seisahtui sen ovelle ja kääntyi takaisin.
Lyseossa
Mutta millaista oli olla oppilas noihin nyt vedenpaisumuksen
takaisilta tuntuviin aikoihin? Mitenkä eläminen oikein luisti, kun
ei ollut radiota, ei äänilevyjä, ei busseja, ei kahviloita, ja
elokuvatkin sellaisella asteella, että villin lännen filmin
katketessa koneenkäyttäjä huusi, että »Nyt
seuraa tappelua pimiäsä tunnelisa.» (Hälli: Kouluajan muistoja.)
Kansakoulun neljänneltä luokalta Hälli jatkoi oppikouluun, Oulun lyseoon.
Koulun valinta ei ollut mitenkään itsestäänselvää, sillä Hällin koti oli köyhä ja lyseossa kului kahdeksan pitkää ja
kallista vuotta ennen ylioppilaskirjoituksia. Ylioppilaaksi Hälli kirjoitti 1933. Isä oli kuollut pari vuotta
aiemmin, mutta isän sisar auttoi Hälliä saattamaan opintonsa loppuun.
Atte Kalajoki muistaa Hällin mainiona voimistelijana, yhtenä niistä huimapäistä, jotka
esiintyivät toverikunnan juhlissa jättiläistä rekillä heittäen. Jo alaluokilla virinnyt kirjoitusharrastuskin jatkui Veitikan ja
Valon Terhon
sivuilla, ja kun lyseon suomen kielen lehtori Anna Leinonen antoi
oppilailleen tehtäväksi kirjoittaa runoja, sai hän Hälliltä peräti
seitsemänkymmentä runoa sisältävän kokoelman. Kipeästi kaipaamaansa
taskurahaa tuleva kirjailija sai kun Oulun viikkolehdet julkaisivat
hänen kirjoittamiaan sonetteja ja elegioita. |
Lähteet: Hälli, Matti: Koulu ja kirjasto. Aakkosista
alettiin. Oulun kansakoulujen 75 vuotis-juhlajulkaisu. Oulu
1949. Hälli, Matti:
Kouluajan muistoja. Kaltio 8/1959.
Hälli: Matti: Muisto. Seitsemännen taivaan poika.
Fantasioita. Helsinki: Otava. 1949.
 |
