Matti Hälli - Lapsuus

Merikosken rannalla

Oululaisen nahkatyömiehen Matti Hällin ja hänen vaimonsa Matildan perheeseen syntyi 20. päivänä maaliskuuta 1913 poika, joka ristittiin isänsä mukaan Matiksi. Isä-Hällille avioliitto oli jo toinen – ensimmäisestä oli syntynyt kahdeksan lasta. "Merijalin törmän" kupeessa, Oulujoen Tuiran puoleisella rannalla, asuva perhe sai elantonsa Åströmin nahkatehtaalta, jossa valmistettiin tarvikkeita Venäjän armeijalle. Myös Matilda Häll kävi työssä Åströmillä.

Hällin suvun juuret ovat Oulussa. Laivapuuseppänä työskennellyt isoisä sai ajan tavan mukaan armeijassa sotilasnimen Häll, joka kuitenkin pyöristyi helpommin lausuttavaksi Hälliksi. Matti Hälli laillistutti nimen vuonna 1940 käytettyään sitä aiemmin kirjailijanimenään.

Matilda Hälli kuoli poikansa ollessa vasta toisella ikävuodella. Isä ja poika muuttivat asumaan isän sisaren Anna Hällin luokse Alalaanilaan, aivan Merikosken Lassinkallion kohdalle. Lähellä asuivat myös "professori" Arvi Turakka, muistaja jonka "tiedettiin osaavan ulkoa Oulun arkiston", ja kirjailija Samuli Paulaharju, joka näytti lasten silmissä kuokkamieheltä astellessaan kuuromykkäkoulua kohti.

Suurin osa Oulun "nurjaksi puoleksi" kutsutun yhteisön asukkaista oli kuitenkin "tavallista hiljaista väkeä", tehdastyöläisiä ja eri ammattien harjoittajia, kiertelijöitä ja tukkilaisia. Hälli onkin kuvannut lapsuutensa Oulua ”idylliksi, Teuvo Pakkalan, tervapaltamoiden ja purjelaivojen” kaupungiksi, jossa oli vielä merkkejä vanhasta terva-ajasta, vaikka kaupungistuminen teki jo tuloaan:

- - tuossa ajassa on eräänlaista vedenjakajan tuntua: on kuin entinen virtaisi nopeammin poispäin ja uusi nopeammin vastaan. Äsken olivat vielä tervaveneet laskeneet Merikoskesta ja pororaidat taivaltaneet Lapista Ouluun: ei ollut pitkääkään aikaa purjelaivojen valtakaudesta ja tervaporvarien ajasta. Mutta jo kohosi tehtaita, pörisi tiellä ensimmäinen kummannäköinen auto ja lensi jo lentokonekin, ilman että kukaan arvasi mitä siitä vielä piankin kehittyisi. (Kaleva 16.4.1957.)

Hälli palasi lapsuutensa elämänpiiriin monissa novelleissaan ja romaaneissaan. Vahvimmin Lassinkallion pienyhteisö on läsnä teoksissa Jäät lähtevät, Valkea kaupunki, Lassinkallio ja Kosken kuuluvissa.