Prosaisti
Hellaakosken suorasanainen kirjallisuus on jäänyt
runojen varjoon, mutta myös sillä on lukijalleen annettavaa.
1920-luvun alussa Hellaakoski julkaisi romaanin Suljettujen ovien
takana. Ekspressiivisenä pidetyn teoksen tapahtumat ajoittuvat
suurlakon ja kansalaissodan ympärille. Yhteiskunnalliset tapahtumat
ovat taustan roolissa. Syvällisemmäksi ja elävämmäksi osuudeksi
hahmottuu nuoren miehen psykologinen kehitystarina. Teos on
maalauksellinen, ja erityisesti päähenkilön kuvauksessa Hellaakoski käyttää
voimakkaita värejä. Jo avausluvussa miestä taustoittavat kirkas hanki
ja veren puna. Eksistentialistiset ajatukset kulkevat tummasävyisinä
kirjan lävitse. Päähenkilö on ”kuin irrallinen lehti tuulessa”
ja kokee, ettei ”minun kieltäni ymmärrä enään kukaan, enkä minä
muitten”. Lämpöä ristiriitaiseen elämään tuo rakkaus. Runoilijan
osakin vilahtaa ironisesti kirjan sivuilla:
”`Sinä olet vain sellainen, hm, runoilija.´
Ja ukko tekee halveksivan liikkeen kädellään. `Runoilija´ on pahin
solvaus, mitä hän voi kenestäkään ihmisestä sanoa.”
Ajanjaksona, jona Hellaakoski ”koetti tietoisesti
karttaa runojen kirjoittamista”, hän jälleen purki luovuuttaan
suorasanaiseen tekstiin ja julkaisi novellikokoelman Iloinen yllätys.
Teoksen sävyä luonnehtii Kaarina Sala pakinoivan keveäksi. Erikoiset
yksilöt pääsevät lähikuviin valottamaan kiinnostavia psykologisia
pohdintoja. Kupiainen vertaa Hellaakosken ihmiskuvausta
novellikokoelmassa geologin työhön ja arvelee hänen olevan tässä
tehtävässä miltei enemmän tiedemies kuin taiteilija. Novelleissa
Risto vaatii oikeutta ”totuuteen ilman viikunanlehtiä”, liikaan älyllisyyteen
kietoutunut Tuomas herää etsimään tunne-elämää lapsen osasta ja nöyrä
äiti kasvaa kriisitilanteessa omaksi itsekseen, eikä enää suostu
miehensä väkivallan kohteeksi.
Hellaakosken viimeisissä
vaiheissa katosi dramaattisesti romaanikäsikirjoitus, jota
runoilija oli kirjoittanut vuosien ajan. Kirjan nimi oli
”Raskas-Matti” ja se kuvasi symbolisesti Hellaakosken omaa
persoonaa. Runoilija tallensi ja hävitti jäämistöään, kun
tiesi kuolemansa lähestyvän. Sairaalaan lähdön kiireessä hän
erehdyksessä syötti liekeille säilytettäväksi aikomansa
paketin, ja niin romaanikäsikirjoitus paloi tuhkaksi.
|
