|
Omaelämäkerrallisia aineksia sisältävä esikoisteos
Utuiset neulat (1960) on eräänlainen käänteinen
kehitysromaani: kotirouvan mykän kapinan ja hiljaisen osaansa tyytymisen kuvaus.
Kaipainen kirjoitti Utuiset neulat työskennellessään lehtorina Liperin Viinijärvellä, jossa hänen miehensä toimi kunnanlääkärinä. Esikoisromaani syntyi vuosiksi taka-alalle työnnetystä kirjoittamisen pakosta:
"Koska osa henkistä minääni oli jäänyt käyttämättä, tein päähenkilöstä turhautuneen
kotirouvan."
|
|
Romaanin kehyskertomus esittelee kotirouvan, joka työstää parsimuksen ääressä oman elämänsä juonta. Kehyskertomus poikkeaa muusta kerronnasta minämuodollaan.
Utuiset neulat kertoo pienin, yksityiskohtaisin havainnoin hyväosaisen kunnanlääkärin rouvan arjesta, jolle miehen vastaanotolle tulviva kärsimys muodostaa groteskin vastakohdan. Päähenkilöllä on aikaa ajatella, mutta pohdinnoista ei avaudu uutta, ne eivät jaksa ylittää lähielämän piiriä. Elämä riisuutuu vähitellen mahdollisuuksista, ja muutoksen kaipuu kääntyy mukautumiseksi.
Kärsivällisyyttä vaativa ompeleminen kuvaa kuitenkin liikettä ahtaassa tilassa. Kotirouva kanavoi tunteitaan käsitöihin, pakonomaiseen toistoon, joka purkaa neuroottista ahdistusta. Se on terapiatyötä, jopa tiedostamattoman kapinan
ilmausta mutta ei puhkea toiminnaksi. Romaanin nimi viittaa kansanrunoon, jossa rukoillaan Neitsyt Mariaa ompelemaan sairasta niin ohuin neuloin, että ne ovat kuin utua.
|
