Inkerin virsi
Kuten Kaipaisen romaaneissa usein, myös Kahdesti haudatun myyttikehykset on avoimesti näytteillepantu. Juonen kotoisena pohjakuviona on Ritvalan helkaballadi
Inkerin virsi, jossa koetellaan nuorena annettua avioliittolupausta. Aihe kuuluu kansainvälisiin ns. morsiamenryöstörunoihin, joissa sulhanen lähtee maailmaa kiertämään ja palaa kuolleeksi luultuna todistamaan, kuinka morsianta naitetaan jo kilpakosijalle. Usein oikea sulho onnistuu pyörtämään häät ja saa morsiamensa takaisin
– suomalaisessa versiossa loppu jää kuitenkin avoimeksi.
Odysseus ja Penelope
Kaipainen on sirotellut romaaniin myös parodisia piirteitä Odysseuksen retkistä ja kotiinpaluusta. Perinteisestihän lähteminen ja seikkailu assosioidaan mieheen, Odysseukseen, ja jääminen kotiin naiseen ja Penelopeen. Kaipaisen "Odysseus", kreikkalais-skandinaavinen Lalmanti, ei kuitenkaan ole esikuvansa lailla ovela selviytyjä, pikemminkin hänelle vain tapahtuu. Tarina vie Lalmantia pieneltä Kreikan saarelta
ensin Amerikkaan, sitten Ukrainan aroille ja lopulta Stalinin neuvostoarmeijan mukana Karjalan korpeen, jossa hänet kuopataan ryssien joukkohautaan.
Sen sijaan Kaipaisen Penelope, Irene, hyödyntää taitavasti kreikkalaiskylän patriarkaalista perinnettä ottamalla itselleen vahvuuksia, joita uskonto naiselle tarjoaa. Näin hän onnistuu säilyttämään riippumattomuutensa, jota hänen neitsyytensä symboloi, ja ylenee neuvokkuudellaan miltei pyhimykseksi. Usein naista alistavaksi tulkittua
Penelopen tarinaa uudelleen kerrotaan vahvan naisen kertomukseksi. Kuten myyttinen Penelope, Irene pitää kilpakosijat loitolla kutomalla hääliinaa ja purkamalla yöllä kutomansa. Symbolisesti hän kutoo oman elämänsä juonta ja pitää sen mahdollisuuksia avoimina.
Myytti suuresta karhusta
Todella syvillä vesillä ollaan, kun Lalmanti samastuu myös shamanistiseen myyttiin Suuresta karhusta. Rituaalisesti surmattu ja ylösnouseva karhu on
rinnastettu uskontojen surmattuihin jumalanpoikiin, kuten Osirikseen, Dionysokseen ja Jeesukseen.
Myös Odysseus-tarinan ytimen – katoavan,
kuolleeksi luullun ja manalassakin käyvän, sittemmin kotiseudulleen palaavan miehen
– juureksi on arveltu luolaansa katoavaa karhua, joka vaipuu talveksi kuolemankaltaiseen horrokseen herätäkseen taas keväällä.
Kadonnutta isää etsimässä
Kahdesti haudatussa kerrotaan rinnan Irenen ja Lalmantin tarinaa.
Lalmantin hengen annetaan puhua myös omalla äänellään, mikä tuo
mukaan ajassa ja tilassa rajoituksitta liikkuvan vainajan näkökulman. Kolmas tarinalinja
on karjalaisen sotaorvon, Veikko-pojan. Veikko löytää Lalmantin luut avustaessaan kallotutkimusta tekevää lääkäriä kaivamaan ruumiita joukkohaudasta. Veikon ja tuntemattoman venäläisen sotilaan luurangon välille muodostuu mystinen side, ja Veikon pakkomielteeksi tulee selvittää vainajan identiteetti ja palauttaa tämän luuranko kotisaarelle. Lalmantia ja Veikkoa yhdistää se, että molemmat ovat luoneet menettämänsä isän uudelleen, kuvitteellisesti.
Kumpikin rinnastuu isänkaipuussaan Odysseuksen poikaan, Telemakhokseen. Lalmantin mielikuvituksessa kreikkalaisnaisen raskaaksi saattanut ja sitten kadonnut skandinaavi-isä kasvaa myyttisiin mittoihin, Suureksi karhuksi. Veikon sodassa kuolleen isän tilalle taas on tullut äidin uusi mies.
Veikko samastaa syrjäytetyn isänsä, juopuneiden saksalaissotilaiden juhlissaan
häpäisemän kaadetun karhun ja Lalmantin ruumiin, jonka pään lääkäri vie mukanaan. Symbolisesti Veikko palauttaa isänsä aseman kokoamalla Lalmantin luut ja viemällä ne Kreikkaan haudattavaksi.
Odysseian verisen koston sijaan loppuratkaisuna on farssi, kilpakosijoiden
ylenannettava syömiskilpailu, joka päätyy sovittavaan kompromissiin: Irene nai saaren ahneimman ja rikkaimman miehen, jota arvellaan impotentiksi. Pian Irene kuitenkin on raskaana.
"Olen tarina joka tapahtuu minulle" (Roland
Barthes)
Kahdesti haudatun rakastavaiset ovat osallisina milloin missäkin vanhan taruperheen haarassa. Tarinat kutsuvat ja vievät heitä eri suuntiin ja lopulta takaisin yhteen. Mutta ensin tarinan on annettava toteuttaa itsensä, tulla ehjäksi ja perille, kuten Lalmantin luuranko. Irene haluaa valkaista Lalmantin luut ja haudata ne toiseen kertaan vanhan kreikkalaisen tavan mukaan
– vasta sen jälkeen hän voi jatkaa elämäänsä. Tästä siis nimi "Kahdesti haudattu".
Kohtalot ja identiteetit kursitaan kokoon kielessä ja maailma täytyy kertoa yhä uudestaan.
Lalmantin ja Irenen suuhun sopisivatkin hyvin Roland Barthesin sanat "olen tarina joka tapahtuu minulle".
Kahdesti haudattu on humoristinen tutkielma inhimillisiä peruskokemuksia
jäsentävistä myyteistä, joiden hahmoon nuo kokemukset kerta toisensa jälkeen hakeutuvat. Näin
Kahdesti haudattu painottaa tarinoiden voimaa: myytit ja balladit elävät sitkeästi myös nykyajassa, vaikkakin muuntuneina. Ote
teoksesta Kahdesti haudattu
|
