Myytti

Ruusubaletti

Kaipainen irtautui arkirealismista ja kääntyi kohti myyttisyyttä ja fantasiaa satiirisella komediallaan Ruusubaletti (1966), joka sijoittui toiseksi Kuopion yhteisteatterin kutsukilpailussa. Näytelmä on etäännytetty sadun maailmaan, mutta sen satiirinen piikittely ajaa 1960-luvun radikalismin asiaa. 

Ruusubaletti Kuopion Yhteisteatterissa v. 1967. 

Ruusubaletti on hilpeä sekoitus lyyristä satua, romanttista komediaa, puskafarssia, satiiria ja protestia. Samoihin aikoihin radion Orvokki-kabareet kritisoivat revyyn keinoin kotia, uskontoa ja isänmaata, koululaitosta ja porvarillista moraalia. Arvo Salon Lapualaisooppera karnevalisoi falskiudellaan elitististä korkeakulttuuria ja asettui tanakasti 30-lukulaisia kovia asenteita vastaan. Elettiin iloista ja moniäänistä 60-lukua.

Ruusubaletissa ovat nupullaan teemat, joita Kaipainen myöhemmin laajentaa romaaneissaan. Se myös enteilee kerrontatapaa, jossa ainekset otetaan mielikuvituksesta, myyteistä ja kansanperinteestä mutta kysymykset suoraan nykytodellisuudesta.

Ruusubaletti kertoo tynnyrissä kasvaneesta tytöstä, Herrantertusta, joka hullaannuttaa pikkukaupungin ukkomiehet ja kirkkoherrankin – tästä nimi Ruusubaletti. Oululaiset yhdistivät tapahtumat paikalliseen paritustoimintaan, josta käytettiin kiertoilmausta "ruusubaletti". Kirjailija-opettajan epäiltiin pahansuovasti tonkivan koulukaupunkinsa tunkiota. Kaipaisen mukaan näytelmä on kuitenkin saanut aiheensa Mäntän viransijaisuusajan skandaalista:

Ruusubaletti Kuopion Yhteisteatterissa v. 1967

Siellä ruusubalettia pitävä tyttö oli tullut äkkiä uskoon ja päättänyt tunnustaa kaikille, joitten kanssa oli syntiä harrastanut. Se aiheutti suurta hämmennystä: eihän koskaan voinut tietää, kenen ovella tyttö seuraavan kerran seisoisi.

Ruusubalettiin on siirretty aikalaiskeskustelu pasifismista ja seksuaalisesta vapaudesta. Herranterttu on idealistinen hippityttö, joka uskoo parantavansa rakkaudella maailman. Ruusukaupungin lääkäri ja kirkkoherra suunnittelevat julkista avioliittokoulua, jossa tarjottaisiin: "neuvontaa ehkäisyssä ja tekniikassa, sukupuolielokuvia ja paneelikeskusteluja aiheesta 'Onko yhdyntä syntiä?'" Kaupungin naisväki lainehtii kuin viljapelto milloin vapaamielisyyden puolesta, milloin sitä vastaan.

Ruusubaletin taustaa on vuoden 1965 seksuaalikevät. Sen merkkejä olivat Ylioppilaslehden ja Medisiinarin seksuaalinumerot sekä paneelit, joissa keskusteltiin seksuaalitutkimuksesta, perhesuunnittelusta, aborttilainsäädännöstä, sukupuolivalis-
tuksesta ja homoseksuaalisuudesta. Oulussa ylioppilaskunta järjesti avioliittokoulun, jota veti kolme lääkäriä sekä pappi ja psykologi. Osallistujia oli parhaimmillaan satoja. Seksuaalikevään kysymyksiä koottiin vuonna 1966 Sukupuoleton Suomi -kirjaksi. Siinä todetaan, että esille tulleen valossa on jo poliittisten päätösten aika.

Lisätietoja teoksesta
Teoksen saatavuustiedot

Lähteitä:
A.P. 1967; Flyktman 1967; Heino 1967; Kaukiainen 1967; Kokkonen 1967; Korhonen 2002; Medisiinari. Seksuaalin:o. 1965; Mäkelä 1967; Moilanen 1967; Oksanen 1967; Penttinen 1967; Pohjola 1967; Puustinen 1967; Rosvall 1967; R.P. 1967; Sallamo 1967; Sievers, Koskelainen ja Leppo 1974; Sukupuoleton Suomi. Asiallista tietoa seksuaalikysymyksistä 1966; Vallinoja 1967; Väänänen 1967.

Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto 2005