|
Sillanpää-teoksen
julkaisemisvuosi oli monella tapaa erityisen onnellista aikaa
Vaaskivelle. Hän oli tavannut runoilija Elina Vaaran ja rakastunut tähän.
Lisäksi hän oli tutustunut Esko Aaltoseen, kustannusyhtiö
Gummeruksen silloiseen toimitusjohtajaan, mistä seurasi useita
Vaaskivelle suotuisia asioita.
|
Elämänkumppani Elina
Vaara
Elina Vaara oli
kaikkea sitä, mitä kirjailija Vaaskivi oli kaivannut ja halunnut –
sekä rakastajatar että
äiti. Vaaskivi kaipasi rinnalleen naista, joka järjestäisi hänen
poikamieselämänsä raiteilleen. Hän ei nimittäin ollut kovinkaan käytännöllinen
ihminen, eikä hän osannut hoitaa raha-asioitaan järkevästi. Vaara
saikin Vaaskiven elämän ainakin ulkoisesti järjestykseen. Mentyään
naimisiin syksyllä 1937 he muuttivat yhteen asumaan. Vaaskivi sai
siten kaipaamansa oman rauhaisan kodin, turvapaikan työlleen Vaaran
huolehtiessa jokapäiväisistä käytännön asioista.
Tatu Vaaskivi vaimonsa Elina Vaaran kanssa.
SKS/kirjallisuusarkisto.
|
Vaaskivi tunsi vaimoaan kohtaan erityistä sielunsukulaisuutta. Hän kertoi tälle
avoimesti elämässään kokemista vaikeuksista, yksinäisyydestä ja
intohimosta kirjoittamista kohtaan. Vaaskivi ja Vaara kävivät tiivistä
kirjeenvaihtoa olleessaan erossa toisistaan erityisesti, kun Vaaskivi siirtyi
Hietasaaren huvilalle kirjoittamaan teoksiaan. Kirjeistä on helppo havaita lämpimät
tunteet:
”Tiedätkö, olen usein ajatellut,
että vasta Sinä olet antanut minulle sen valon, johon me kaikki –
tuskallisista kohtaloistamme huolimatta – olemme kutsutut, sen, joka muuttaa
kaiken köyhyyden rikkaudeksi ja sammuttaa kaikki eksyttävät virvatulet. Tämä
on jotain, joka on väkevämpi kuolemaa: vanha, iäisesti nuori, vapauttava ja
nostava mahti, joka alkaa epämääräisestä, hennosta kohteesta kunnes se
kasvaa tuleksi, jolle meidän pienet, onnelliset ihmissydämemme eivät mitään
mahda.”
(Kirje Elina Vaaralle 25.6.1936)
Vaaskivi piti puolisoaan omana muusanaan, innoittajanaan ja inspiraation lähteenään.
Hän kirjoitti Vaaralle vuotta ennen kuolemaansa, vuonna 1941:
”Sinua vartenhan kirjoitan ja luon ja tahdon ponnistella! Voi kunpa löytäisit
käsialoistani kaikkea tuota, mitä olen tahtonut ja tahdon Sinulle antaa!”
Yhteistyö Gummeruksen
kanssa
Vaaskivi loi uuden ja tärkeän ihmissuhteen
tutustuessaan Gummeruksen
toimitusjohtajaan Esko Aaltoseen. Tässä kohtasivat kaksi samanhenkistä
persoonaa, joilla molemmilla oli pyrkimys suureen ja monumentaaliseen
kuvaukseen. Vaaskivi koki, että toisin kuin muut kustantajat Aaltonen ymmärsi
hänen sisimpiä pyrkimyksiään. Kirjailija uskalsi paljastaa hänelle
salaisimman kirjallisen unelmansa – jo vuosia ajatuksissa olleen
Kristus-romaanin suunnitelman, jota hän muutamaa vuotta myöhemmin sitten
alkoikin kirjoittaa.
Esko Aaltosesta tuli Vaaskivelle isällinen ystävä ja
taloudellinen tukija. Heidän ystävyytensä kesti Vaaskiven kuolemaan saakka.
Aaltosella oli useita aiheita, joita hän tarjosi Vaaskiven kirjoitettavaksi ja
joita tämä sitten myös toteutti. Tämän ystävyyden myötä Vaaskivi siirtyi
Gummeruksen kirjailijaksi. Yhtiö kustansi kirjailijalle matkan Viroon kesällä
1937, mikä oli Vaaskivelle merkittävä. Matkalla hän keräsi aineistoa uutta
teostaan varten. Teos ilmestyi saman vuoden loppupuolella, ja sen nimi oli Vaistojen
kapina.
|
Lähteet:
Laitinen, Kai: Suomen kirjallisuuden historia
Lybäck, Holger: T. Vaaskivi. Ihminen ja kirjailija
Saarenheimo, Kerttu: Elina Vaara. Lumotusta prinsessasta
itkuvirsien laulajaksi
Vaaskivi, T: Kutsumus. Kirjeitä vuosilta 1927-1942
  
|
