|
Kuten Idylli, myös Jumalista julmin (1994) edellyttää lukijalta eläytyvän
asenteen sijasta etäännyttämistä. Kerrontateknisesti romaani on
yllättää
myös siten, että sen minäkertoja on mies, Danten estetiikkaan
perehtynyt teollinen muotoilija. Varsinaiseksi päähenkilöksi kasvaa
kuitenkin nainen, perheellinen taidehistorioitsija, joka tekee tutkimusta
Pyhän Barbaran kärsimyshistoriaa esittävästä alttarikaapista.
klikkaa kuvaa
|
|
Mies
on päättänyt "ottaa" naisen, ja hetkeksi heistä tuleekin
rakastavaiset. Rakkaustarina kääntyy kohti loppuaan kun ilmenee, että
nainen on raskaana. Nainen on miestä vanhempi, jo nelissäkymmenissä,
ja mies pelkää hänen
synnyttävän vammaisen lapsen. Sellaista hän ei halua. Nainen pitää
asennetta julmana, ja hän päättää pitää lapsen ja erota miehestä.
Nainen synnyttää terveen pojan, mutta joutuu itse teho-osastolle. Mies
tapaa naisen teini-ikäiset lapset ja aviomiehen sairaalassa, ja
aviomies ehdottaa miehelle sopimusta: ...te hoidatte lapsenne ja minä hoidan vaimoni (172). Mies ottaa
pojan mukaansa oman elinvoimansa merkkinä. Naisen kohtalo
jää avoimeksi.
Miehelle
rakkaus on kemiaa, naiselle se on mysteeri. Naisen mielestä
seksuaalisuus aiheuttaa kärsimystä, koska se on erotettu rakkaudesta.
Luulen,
että inhimillistä kärsimystä ei olisi mikäli rakkaus ymmärrettäisiin
koko laajuudessaan /.../ Kaikki
kärsivät, kun sielu ja ruumis irrotetaan toimimaan erikseen, romaanin nainen sanoo.
(63)
Alttarikaapin
sisältämästä Pyhän Barbaran legendasta tulee teoksen sisäiskertomus,
jossa romaanin moraalinen merkitys tiivistyy, toteaa Sinikka Tuohimaa
teosta käsittelevässä artikkelissaan Kärsimyksestä ja rakkaudesta
(1998). Tuohimaa pitää
Jumalista julmin -romaania Ylimaulan parhaimpana, koska siinä on
taitavalla kertomatekniikalla luotu kiinnostava kuva naisesta ja hänen
suhteestaan mieheen, työhön, rakkauteen, kärsimykseen ja äitiyteen. Miespuolisen kertojan näkökulma on väline, jonka läpi lukija
joutuu aktivoitumaan ja tekemään omat johtopäätöksensä. Koska
miehen minäkuva on rakennettu narsistisesti, lukijan on pakko etsiä
naisen henkilökuvan hahmottamiseen muutakin informaatiota kuin minkä
mieskertojan näkökulma tarjoaa. Muuta informaatiota tuovat toiminnan
ja dialogin lisäksi symbolit, sisäiskertomukset ja kulttuuriset
viittaukset muihin teksteihin.
|
