Maria Piponius Solmiessaan avioliiton Maria Piponiuksen kanssa v. 1849 Elias Lönnrot oli toiminut Kajaanin piirilääkärinä jo runsaat 15 vuotta ja lähenteli viittäkymmentä ikävuottaan. Lönnrotin naimattomuudesta huolestuneet ystävät olivatkin innokkaita antamaan hänelle neuvoja ja vaimoehdotuksia. Vuonna 1846 Lönnrot kertoi kirjeessään J. V. Snellmanille, tulevan vaimonsa serkulle, kuinka kajaanilaiset olivat nimipäiväonnittelussaan jälleen kerran laulaneet: "Ei ole Ellulla hevoista, emäntät' ei ensinkänä." Elias Lönnrotin vaimo Maria oli oululaisen värjärimestari Elias Piponiuksen tytär. Ahkeran ja käytännöllisen Marian tausta oli poikkeuksellinen: hän oli nuorena neitona purjehtinut kolmisen vuotta merillä sisarensa ja tämän merikapteenimiehen kanssa. 1840-luvun puolivälissä hän muutti Kajaaniin serkkunsa kauppias Gerhard G. Snellmanin omistamalle sahalle kaupan- ja taloudenhoitajaksi.
Elias Lönnrotin ja Maria Piponiuksen tutustumisesta, rakastumisesta ja kosimisesta on olemassa lukuisia tarinoita. Luonteva selitys tutustumiselle ja tapaamisille olisivat Lönnrotin terveellisiin elämäntapoihin kuuluneet kylmät kylvyt, joihin oli oiva tilaisuus Ämmäkosken partaalla sahan rännin alla. Elokuussa 1848 Lönnrot kihlasi itseään 21 vuotta nuoremman, pitkän, vaalean Marian. Kihlaus salattiin julkisuudelta. Heränneisiin kuulunut Maria joutui tiettävästi kihlautuessaan luopumaan körttiseuroissa kulkemisesta ja tyytymään vain kirkossakäyntiin. Kihlasormukseksi Lönnrot antoi morsiamelleen briljanttisormuksen, jonka oli saanut keisari Nikolai I:ltä ansiokkaista toimistaan koleralääkärinä. Syksystä 1848 seuraavan vuoden toukokuuhun sulhanen oleskeli Laukon kartanossa ja viimeisteli Kalevalan toista painosta. Kihlausaikana harvat kirjeet kulkivat kajaanilaisen maanmittari Petter Malmgrenin mukana, jottei olisi herätetty huomiota. |
