Runonkerääjä ja tutkimusmatkailija - Keruumatkat Runonkerääjä ja tutkimusmatkailija Vienan valtatie Vuokkiniemeen. ( I. K. Inha 1894, SKS). Lönnrot kävi Vuokkiniemessä ensimmäisen kerran neljännellä matkallaan syyskuussa 1833. Kansanrunouden keruumatkoja oli tehty 1800-luvun alkupuolella jo ennen Elias Lönnrotia sekä Suomessa että Virossa. Lönnrotin kiinnostusta niin kansanrunouteen kuin lääkärinammattiinkin lisäsi työskentely 1820-luvulla kotiopettajana Laukon kartanossa Vesilahdella lääket. prof. J. Törngrenin perheessä. Erityisesti kartanon emäntä Eva Törngren innosti runonkeruuseen nuorta kotiopettajaa. Vahvana pohjana Lönnrotin myöhemmälle kansanrunoudentutkimukselle oli v. 1827 julkaistu De Väinämöine, maisterinväitöskirja muinaissuomalaisten jumalasta Väinämöisestä. Lönnrotin lääketieteen tohtorinväitöskirja v:lta 1832 Om finnarnes magiska medicin liittyi sekin kansanrunouteen. Lönnrot teki kaikkiaan yksitoista vuosien 1828 ja 1844 välille ajoittuvaa runonkeruu- ja tutkimusmatkaa. Suomalaisen kirjallisuuden seura tuki häntä matkoja rahoittamalla ja julkaisuja kustantamalla. Valtaosan matkoista Lönnrot teki piirilääkäriaikanaan asuessaan Kajaanissa ja osa matkoista liittyikin viranhoitoon. Lääkäritaustansa Lönnrot koki ajoittain rasitteeksi keruumatkojen tarkoituksen kannalta: "Lääkäriyteni vainoaa minua täten lakkaamatta tuottaen minulle sekä ajanhukkaa että muuten ikäviä neuvonpyyntöjä ja määräämisiä ja vielä poliisikamareissa käyntejä ja muuta, jonka lisäksi se nyt pari tai kolme päivää viivyttää lähtöäni---". (Elias Lönnrotin matkat, II osa : 1841-1844. SKS 1902, s. 143). Lyhimmillään matkat olivat vain viikon tai parin pistäytymisiä rajan takaiseen Karjalaan. Pisimmät matkat kestivät toista vuotta. Kymmenes matka, jonka aikana Lönnrot kävi Arkangelissa ja Kuolassa saakka, alkoi tammikuussa 1841 ja päättyi lokakuussa 1842, keskeytyen tosin välillä passivaikeuksien takia. Pitkillä matkoilla eivät "konttiukon" matkatavarat voineet konttiin mahtua. Kaikkiaan Lönnrotin on arvioitu vuosittain taivaltaneen toistatuhatta kilometriä kävellen, hiihtäen, soutaen, hevosen tai poron vetämänä tai laivakyydillä. Matkojen olosuhteet olivat ajoittain äärimmäisen ankaria ja puutteellisia, tuulen, kylmyyden ja nälän vaivaamia. Pienempänä kiusana olivat milloin hyttyset milloin russakat. Lönnrotin keruumatkojen tulokset on talletettu Suomalaisen kirjallisuuden seuran Kansanrunousarkiston Lönnrotiana-kokoelmaan. Se käsittää paitsi kalevalamittaisia runoja, myös sananlaskuja, satuja, arvoituksia ja kansanlauluja sekä rahvaanrunoilijoiden sepitteitä ja muuta muistitietoa.