Ahvenjärven sävellysten ohjelmallinen lähtökohta

Sanna Ahvenjärven teoksissa, kuten jousikvartetossa, ohjelmallisuus osaltaan vahvistaa selkeiden emootioiden tavoitetta. Hän kertoo hyvin suoraan säveltävänsä usein henkilökohtaisia elämänkäänteitään pohtiakseen ja omia tuntojaan tutkiakseen. Nuoruuden vuosiin sattuneet vahvat elämänkokemukset, kuten äidin kuolema, seuraavat häntä usein ajatuksissa sävellystyön aikana. Tällainen ohjelmallisuus ei kuitenkaan ole Ahvenjärvelle orjallista, vaan toimii mahdollisesti lähtökohtana sävellysprosessin alkuvaiheessa.

"Säveltäminen on minulle yksi keino prosessoida ja purkaa omia tuntemuksiani elämäni varrelta. Minulle musiikissa hyvin tärkeää ovat tunteet ja tunnelmat, sekä niiden välittyminen kuulijalle. Tämä ei sulje pois särmikkäiden, dissonoivien harmonioiden eikä kompleksin, svengaavan ja nykivän rytmiikan vaatimusta, joihin myös pyrin säveltäessäni. Musiikissa pitää olla yllätyksellisyyttä, vaihtelua ja vivahteikkuutta kaikilla sen osa-alueilla." 

Ahvenjärven teoksia

Störungen sinfoniaorkesterille (2003-2005) muodostuu kahdesta karaktääriltään erilaisesta jaksosta. Ensimmäinen jakso on nopea rytminen jakso kirpeine dissonansseineen ja paikoitellen brutaaleine sointiväreineen, jotka esiintyvät taukojen aikana häiriten tunnelmaa. Toinen jakso on rauhallinen. Se muodostuu kolmesta pääelementistä: jousisoitinten ylöspäin kipuavasta urkupisteenomaisesta huiluäänimatosta, jota on väritetty mm. tremoloin ja glissandoin, puhaltimien ja lyömäsoittajien soittamasta hitaasta ylhäältä alaspäin valuvasta legatomelodiasta sekä kahden yllämainitun elementin rauhaa rikkovista sointivärihäiriöistä.

Mozarteum Orchester Salzburg kantaesitti Störungenin Salzburgissa 2005. Oulu Sinfonia esitti sävellyksen Uuden musiikin lokakuu -festivaalilla Oulussa samana vuonna. Sötrungenin säveltämisen mahdollistivat Jenny ja Antti Wihurin säätiön ja Rhein-Neckar-Kreis E.V. -yhdistyksen myöntämät apurahat.

Ahvenjärvi sävelsi 1. jousikvarteton vuosina 1998-2000. Bodö Sinfonietan jousikvartetti kantaesitti sen Oulussa marraskuussa 2002 Pohjoiskalotin säveltäjätapaamisessa. "Jousikvartetto No.1 on omistettu äidilleni, Leena Ahvenjärvelle, joka nukkui pois vuonna 1989 pitkäaikaisen, vaikean sairauden seurauksena. Sävellyksen idea on ohjelmallinen, jossa ohjelmana on äidin sairastamisen aika ja hänen taistelunsa kuolemaa vastaan."

Sävellyksessään No Piece by Violance (2002-2003) sooloalttoviululle Sanna Ahvenjärvi esittelee eräitä piirteitä, joiden hän uskoo jatkossakin esiintyvän tuotannossaan. Koska Ahvenjärvi itse soittaa alttoviulua, eräät soittimen toistaiseksi vähemmän käytetyt mahdollisuudet kiehtovat häntä. No Piece by Violance sisältää mm. pariääninä soitettuja vapaan kielen ja ei-vapaan kielen kvintti-, kvartti- sekä terssihuiluääniä. Tässä sävellyksessä hän toteaa myös löytäneensä atonaalisen fraasiajattelunsa ilmaisuun uudenlaista hengittävyyttä. 

Teoksen nimessä esiintyvä sana Piece tarkoittaa äännettynä sekä sanaa piece (kappale) että peace (rauha) ja sana violance sekä sanaa violence (väkivalta) että johdannaista sanasta viola (alttoviulu). Tästä "enharmonisesta" asetelmasta sukeutuu teoksen nimeen kantaaottava kärki. Nimi viittaa Irakin sotaan.
  
Tämänkin hämärän (1997-1998) on sävellys sopraanolle ja kamariorkesterille. Tekstinä on Pablo Nerudan runo Pentti Saaritsan suomennoksena. Oulun kaupunginorkesteri, solistinaan Virve Karén, kantaesitti Tämänkin hämärän helmikuussa 1999.

Säveltäjä musiikkioppilaitoksessa -projektin aikana 2004-5 Ahvenjärvi sävelsi Lapin musiikkiopiston oppilasorkesterille teoksen Revontulet. Sävellysprosessissa erittäin tärkeässä asemassa oli testata ja kokeilla workshopeissa eri soittimilla, millaisia sointivärejä ja atonaalisia harmonioita opintojen alkuvaiheessa olevat soittajat pystyvät soittamaan. Kapellimestarina Revontulet-projektissa oli musiikkitieteiden maisteri ja viulunsoitonopettaja Kristiina Penttinen. Pedagoginen sävellystyö sai jatkoa vuonna 2009-2010, jolloin syntyi kolmen kappaleen sarja viulutriolle yhteistyössä Kristiina Penttisen ja hänen oppilaidensa kanssa.

Tapahtumia, värejä ja yllätyksellisyyttä Tapio Lappalaisen sävellyksissä

Tapio Lappalainen luonnehtii säveltämistään näin: "Musiikissa minua kiinnostavat tiukat dissonoivat harmoniat, nykivä rytmiikka, nopeat tapahtumat, yllätyksellisyys ja värikylläisyys. Minulle musiikki saa olla hektistä, hermostunuttakin. Tässä mielessä en kaipaa vain kauneutta kaaokseen, vaan joskus myös kaaosta itseään. Musiikin täytyy puhutella kuulijaa, vavisuttaa, järkyttää, herkistää, itkettää, naurattaakin; pitää kuulija otteessaan, vaikka vasten kuulijan tahtoa."

Tapio Lappalaisen teoksia

Helsingin kamarikuoro esitti Lappalaisen kuorosävellyksen Viimeiselle Uuden musiikin lokakuu -festivaalilla Oulussa 2007. Kuoro esitti teoksen myös Musiikin aika -festivaalilla Viitasaarella kesällä 2008. Tästä yhteistyöstä seurasi Helsingin kamarikuoron tilaus kuoron 5-vuotisjuhlakonserttiin 2010. Sävellyksen nimi on Ruusunnuppu, ja se pohjautuu säveltäjän pojan tuottamiin ääniin, kun tämä oli 7-20 kuukauden ikäinen. Sävellyksessä on myös nauha äänitetyistä vauvan äänistä. Ruusunnupun säveltämisen mahdollistivat Oulun läänin taidetoimikunnan ja Suomen säveltäjäin Sibelius-rahaston myöntämät apurahat.

Puhallinorkesteri Viventi kantaesitti Pohjoiskalotin säveltäjätapaamisessa Oulussa marraskuussa 2002 Lappalaisen sävellyksen Br-Mendo (2002), joka laajentaa puhallinorkesterin sointimaailmaa runsain sointivärein. Niiden toteutus on Lappalaisen mukaan yleensä orkestereilla hyvin hallinnassa silloin, kun perinteinen notaatio kirjallisine lisäyksineen antaa muusikolle mahdollisuuden ymmärtää nuottikirjoituksen riittävän yksiselitteisesti. Varsinainen heittäytyminen "eriskummallisten" sointivärien tuottamiseen on silti monille muusikoille vielä haaste, jonka voittamiseksi tarvitaan yleensä säveltäjän läsnäoloa ja kannustusta harjoitusprosessin aikana. Runsasta sointivärien käyttöä sisältää myös Samuel Beckettin runoon Enueg II syntynyt Goggling Tulips of the Evening (2002-2003) basso-baritonille ja kamariyhtyeelle. Lappalaisen sarjasta soolokitaralle on valmiina ensimmäinen osa Scordatura Suite, Part I (2003), jonka kitaristi Kristian Kokko kantaesitti Barissa, Italiassa kesäkuussa 2003. Siinä kitara viritetään niin, että dissonoivien harmonioiden tuottaminen on muusikolle soittoteknisesti yhtä luontaista kuin yleensä konsonoivien.

Straight Forward kamariorkesterille (1996-98) etsii korostetusti draamallista ilmaisua, "actioniä", kuten Lappalainen itse sanoo. Teoksessa on voimakkaita dissonoivia harmonioita ja sen tekstuurit vaihtuvat nopeahkosti. Teos jakautuu neljään jaksoon, joista ensimmäinen on vapaapulsatiivista satsia jousistolle, toinen puupuhaltimille laadittua kontrapunktista materiaalia, kolmas jakso sisältää vaihtelevia sointivärejä ja neljäs on finaalin kaltainen "rytmikäs rymistely". Oulun kaupunginorkesteri kantaesitti teoksen helmikuussa 1999 ja toisen esityksensä se sai syyskuussa 1999 Göteborgissa, Ruotsissa Ung Nordisk Musik -festivaalilla. 

Tapio Lappalaisen yhdessä kitaristi Aki Pöykiön kanssa vuosina 1992-1995 säveltämiä funk/rock-kappaleita on levytetty levylle F: Beforeafter. Kokoonpano: voc, g, b, dr, perc, 2-6 tp, 1-3 as, 1-3 tb (puhaltimien määrä vaihtelee kappaleittain).

Tapio Lappalainen on toiminut äänittäjänä Oulun seudulla vuosina 1995-2002. 
23 levytyksen joukkoon kuuluvat mm. seuraavat:

- Risto Lauriala: F. Lisztin transkriptioita Schubertin liedeistä (2002). Levy sai Suomen ääni- ja kuvatallennetuottajien Janne-palkinnon vuonna 2003.
- Oulun konservatorion ja seurakuntien puhallinorkesterin levytys: Tule ja Tööttää (2001, miksaus Finnvox -studiossa: Juha Laakso)
- Arctic Double Bass: Oulun konservatorion tuotantoa (2000)
- Mika Rännäli: Taiteilijan esittelylevy (2000)
- Risto Lauriala: J.S.Bach: Die Kunst der Fuge (2000 Alba)
- Vesa Valkama: Duo (2000)
- Vesa Valkama: Solo (1999)
- Risto Lauriala: Selim Palmgrenin pianosävellyksiä (1998 Naxos)
- Risto Lauriala: L. van Beethoven: Diabelli Variations (1998 Alba)
- F: Beforeafter (1997 Hirsis Productions, miksaus Sound Track -studiossa: Seppo Myllyrinne) 
- Oliver Kohlenberg: Oulun konservatorion tuotantoa (1996)
- Tuiran Kamarikuoro: Vasten valoa piirtyvää (1995)

Oulun musiikkikeskuksessa, Tulindberg –salissa äänitetty Risto Laurialan levy: Schubert / Liszt sai Suomen Ääni- ja kuvatallennetuottajat ÄKT ry:n myöntämän Janne -palkinnon vuonna 2003.