Tuntematon jättiläinen 

Säveltäjänä Olli Roman (s.1956) on suhteellisen tuntematon, vaikka on muun muassa toiminut suositun Oulun Työväen Näyttämön Hupisaarten kesäteatterin säveltäjänä, sovittajana ja orkesterinjohtajana aina asettauduttuaan pysyvästi Ouluun vuodesta 1990. Romanin musiikkia on kuultu mm. näytelmissä Salka Valka (1990), Ronja Ryövärintytär (1991), Maa on syntinen laulu (1992) ja Robin Hood (2002).

Kesällä 2003 Roman sai erityistä kiitosta musiikistaan Molièrin Scapin järjestää - näytelmään, jonka Hupisaarille ohjasi Hannu Pelkonen. Kevättalvella 2004 saa ensi-iltansa Kiiminkijoen opiston Nurkkanäyttämöllä Reko Lundanin Aina joku eksyy, jossa myös soi Romanin musiikki. Roman itse sanoo, ettei ”näytelmämusiikin säveltäjää huomaa kukaan” - mikä toisaalta on hänen tavoitteensakin suhteessa yleisöön. Näytelmämusiikin tulee olla yhtä näytelmän kanssa, ei sen erillinen, erottuva osa. Haastattelutilanteessa hän kuitenkin itsekin lähes unohtaa näytelmämusiikkinsa ja puhuu enimmäkseen taidemusiikistaan, jota tuotannossa toistaiseksi on vain muutama teos. 

Olli Romanin erittäin laajaan tuotantoon kuuluu musiikki 33 näytelmään sekä 180 laulua, 80 kuorolaulua ja 90 soitinteosta. Teosten skaala ulottuu lastenlauluista rivitekniikalla sävellettyyn puhallinkvintettoon.

Luova ote sovittamiseen 

Olli Roman on työstänyt satoja sovituksia lähinnä kuorojen ja näytelmien tarpeisiin. Tarvittaessa hän on osoittautunut hyvin rohkeaksi ja luovaksi sovittajaksi. Hän kernaasti käyttää rohkeitakin kokoonpanoratkaisuja. OTN:n Robin Hood -näytelmään Roman sovitti musiikkia mm. kokoonpanolle, johon kuului tinapilli, käyrätorvi, tamburiini, sauva ja ”valittaja”. Kaj Chydeniuksen Laulun kuolleesta rakastetusta Roman on kerran sovittanut näytelmämusiikiksi sopraanolle, huuliharpulle ja tuuballe.

Myös materiaalin käsittelijänä Roman saattaa esiintyä rohkeasti. Hän saattaa lähes uudelleen säveltää teoksen, jopa varioida sen melodioita viitteellisyyteen asti. Tällöin uusi sovitus on hyvin pitkälti tekijänsä näköinen, millä arvolla sävellyksiä juuri yleensä punnitaan.

Barmojen kuoronjohtaja 

Romanin tunnetuin rooli lienee hänen kolmetoista vuotta kestänyt kautensa Oulun seudun ehkä värikkäimmän ja ennakkoluulottomimman kuoron, sekakuoro Barmojen, kuoronjohtajana. Hänen kaudellaan kuoro lauloi runsaasti nykymusiikin tilausteoksia, myös eräitä Romanin omia sävellyksiä. Näissä teoksissa kuoro usein käytti efektejä kuten puhelaulua ja erilaisia ääntelytekniikoita. Esitykset olivat usein myös visuaalisesti rikkaita, ne yhdistelivät konserttiformaattiin mm. lavastusta, tanssia, kulkuelaulamista, valotehosteita ja vartalonmaalausta. 

Romanin kaudella kuoro levytti mm. Oliver Kohlenbergin sävellyksiä sekä Romanin oman, intiaanien runouteen pohjautuvan kuoroteoksen Kojootti. Sovituksia Roman laati Barmoille mm. suomalaisista tangoista ja elokuvamusiikista eri puolilta maailmaa.

Pitkä tie Ouluun ja musiikkiammattiin

Oulussa asuessaan Roman on valmistunut musiikinteorian opettajaksi Oulun konservatoriosta, johtanut Barmat-sekakuoron lisäksi mm. Viihdepiikkarit-naiskuoroa ja Kiimingin Kiurujen lapsikuoroa sekä opettanut musiikinteoriaa Oulun konservatoriossa ja Kiiminkijoen opistossa. Lisäksi hän on antanut vapaan musiikki-improvisaation opetusta. 

Roman on kotoisin Kotkasta, missä keskikoulun suoritettuaan opiskeli konstruktiotekniikkaa Kotkan teknillisessä oppilaitoksessa vuosina 1975-1977. Opiskellessaan Käpylän iltalukiossa Helsingissä vuosina 1977-1980 Roman kuitenkin sukelsi musiikin maailmaan, jossa oli toki ollut aiemminkin, aina siitä saakka kun Beethovenin ihmeellinen sinfonia oli saanut 8-vuotiaan mielen valtaansa konsertissa. Jo 4-vuotiaana Olli Roman kävi pianotunneilla paikallisen kanttorin opissa. Aivan ensimmäiset sovitukset ja sävellykset syntyivät nuoruusvuosina Uusi Laulu -liikkeessä toimiessa. 

Lähes koko 1980-luvun Roman vietti vapaana taiteilijana työskennellen teatterisäveltäjänä. Hänen työnantajiaan olivat mm. nukketeatteri Vihreä Omena, Yleisradion kuunnelmatuotanto, teatteriseura Hanna ja lapset, Matinkylän Pirtin näyttämö Espoossa, Oulun ylioppilasteatteri ja Jatuli-teatteri Haukiputaalla. 1980-luvun loppuvuodet Roman toimi Kemin Työväenyhdistyksen musiikkikoulun rehtorina ja musiikinjohtajana.

 Piano ja muita instrumentteja

Roman aloitti opinnot Tampereen konservatorion musiikinohjaajalinjalla syksyllä 1989 ja jatkoi näitä opintoja Ouluun muutettuaan vuonna 1990. Myöhemmin opintolinja vaihtui ja Roman valmistui musiikinteorian ja säveltapailun opettajaksi vuonna 1998. Teoria-aineiden ja sävellyksen opettajistaan tärkeimmäksi Roman mainitsee Oliver Kohlenbergin. 

Romanin pääsoitin on piano, josta hän on suorittanut IIA -tutkinnon. Roman soittaa lisäksi sujuvasti kitaraa ja auttavasti viulua, nokkahuilua ja pasuunaa. Roman on lisäksi suorittanut STM:n kuoronjohtajatutkinnon vuosina 1987-1989 Heikki Liimolan johdolla. Konservatoriossa opiskellessaan hän suoritti kuoronjohdon III-tutkinnon Magdolna Spanyin johdolla. Hän suoritti myös konservatorion orkesterinjohdon kurssin ja jatkoi orkesterinjohdon opintoja yksityisesti Jari Välimäen johdolla. 

Roman on lisäksi suorittanut Klemetti-opiston Kodaly-metodiikan kurssin ja lapsikuoronjohtajakurssin sekä osallistunut Erik Olof Söderströmin kuoronjohdon mestarikursseille Musiikin Aika -festivaaleilla. Vuosina 1991-1999 ja 2003 Roman on osallistunut Musiikin Aika -festivaalin sävellyksen mestarikursseille. Kaudella 2002-2003 Roman nautti Suomen Kulttuurirahaston Pohjois-Pohjanmaan rahaston 1-vuotista säveltämiseen tarkoitettua työskentelyapurahaa.

Musiikki näyttelijänä - näytelmä musiikissa

Oulussa asuessaan Roman on säveltänyt musiikkia kymmeniin näytelmiin. Muiden muassa ohjaajat Anna-Kaisa Järvi ja Raija Päkkilä ovat luottaneet monissa ohjaustöissään häneen. 

Roman huomauttaa, että näytelmämusiikin säveltäjän nimeä saa monesti turhaan hakea mm. näytelmien mainoksista, vaikka musiikki saattaa olla läsnä esityksessä yli puolet sen kestosta. Kaikki kriitikot ja ohjaajatkaan eivät aina havaitse musiikin mahdollisuuksia näyttämöilmaisussa. 

Roman kuitenkin toteaa, että vaikka musiikin ‘rooli’ voi olla suuressakin ristiriidassa roolihahmojen, lavastuksen tai ohjauksen yleisten linjojen kanssa, sulautuu onnistunut näytelmämusiikki yhdeksi itse näytelmän kanssa, huomaamattomaksi. 

Näytelmämusiikkia laatiessa Romanin innoitus tulee joskus itse tekstin dramaturgiasta, joskus näytelmän emootioista. Joskus ideoita antaa teatterin tekemisen prosessissa syntyvä tosielämän draama, yhdessä ja erikseen uuden luomisen riemut ja tuskat, kun jollakin oikeasti ”sytyttää” tai kun joku on ”niin maissa, niin maissa” - ja miten muut tähän reagoivat. 

Näytelmien lisäksi Roman on tuonut lavalle muutamia musikaalien kaltaisia tuotantoja. Hän mm. toteutti Kemin Työväenyhdistyksen 100-vuotisjuhlakavalkadinäytelmän musiikin yli 100-päiselle esityskoneistolle vuonna 1987. 

Tarinankerronta säveltämisen lähtöpisteenä

Roman kertoo näyttämömusiikin ja draaman vaikuttaneen häneen niin paljon, että on viime vuosina myös vakavaa musiikkia säveltäessään ottanut tavakseen hahmottaa mieleensä ensin tarinan kohtauksineen teoksen muodon ja materiaalin rakentamiseksi. Hän sanoo teoksiaan ohjelmalliseksi musiikiksi, "musiikillisiksi tarinoiksi". Teosten ohjelmat ovat kuitenkin omakohtaisten, joskus vaikeidenkin kokemusten käsittelyä eikä hän nykyisin kerro niistä teosten nimissä tai muutoinkaan. 

Roman on näin toimiessaan pohtinut paljon musiikin ohjelmallisuuden ja absoluuttisuuden välisen rajanvedon ongelmaa, etenkin sen jälkeen kun hänen Jousikvartettiinonsa esitettiin säveltäjäseminaarissa Viitasaaren Musiikin Aika -festivaalilla. Seminaaria ohjannut amerikkalainen säveltäjä ja professori George Crumb piti teoksesta, mutta ei sen ohjelmasta lukuisine alaotsikkoineen. 

Tämä ja monet muut kokemukset ovat saaneet Romanin etsimään työskentelytapaa, jolla omakohtaiset sielun syövereistä nousevat ideat voisi muuttaa yleismaailmalliseksi ilmaisuksi ilman yleisölle suunnattua ohjelmallisuuden pakkoa. Hän on kiinnostunut mm. säveltäjä Jouni Kaipaisen vastaavista ajatuksista. Tämä etsintä on juuri nyt kiihkeänä meneillään Romanin säveltäessä ensimmäistä laajamuotoista teostaan, jousikvartettoa. 

Tonaalisen ja atonaalisen dialogi

Romanin uusimmissa sävellyksissä esiintyy dialogia tonaalisen ja atonaalisen sävelkielen välillä. 
"Säveltäessäni - sisäisen draaman kuumimpien pyörteiden velloessa ympärilläni - en aina tiedosta millä tekniikalla minkäkin teeman tai teeman ‘ympäristön’ tuon näyttämölle. Analyysin aika on vasta myöhemmin."

"Eri sävellystekniikat, sikäli kun niitä musiikistani kannattaa eritellä, eivät esiinny peräkkäisinä eivätkä aina edes kaksiulotteisesti rinnakkaisina ilmiöinä, vaan ennemminkin ajassa hitaasti muovautuvina tajunnan muutoksina, kuin usean eri tunteen joko yhtäaikaisena sulautumisena tai erkanemispyrkimyksenä. Välillä ne toki elävät kohteliaasti rinnakkain - sopivan etäisyyden päässä, tai jopa yksin, mietiskellen..."

Roman pyrkii musiikissaan häivyttämään teoreettiset lähestymistavat. Hän ei halua johtaa kuulijoitaan ennakkoluuloihin, joita modernien sävellystekniikoiden hankalilta kalskahtavat termit tuntuvat herättävän. Romanille tekniikka on "kuin näytelmän henkilöiden karaktäärejä tai mielenliikkeitä tai kuin auringon ja kuun näennäistä kilpajuoksua maan ympäri, tai kuin suunnatonta kulissia, jonka sisällä risteilevät - tai makailevat - elävät olennot kuvittelevat sen kaikeksi mitä on, niin kuin heille opetettu, vaikka epäilyksenkin siemen jo itää..."

MUUTAMISTA TEOKSISTA

Jousikvartetto ja uuden etsintä
Olli Romanin tekeillä olevan jousikvarteton viitisentoista minuuttia pitkä ensimmäinen osa on valmistunut. Valmiina teoksen kokonaiskesto on 30-40 minuuttia. Teoksen muotorakenteessa ensimmäinen osa on sonaattimuotoinen, mutta kaikkien neljän osan kokonaismuodon voi myös tulkita sonaattimuodoksi. 

Puhallinkvintetto
Olli Romanin puhallinkvintetto on 11 minuuttia pitkä kaksiosainen teos. Kokoonpanona on huilu, oboe, klarinetti, fagotti ja käyrätorvi. Osat ovat Allegro ja Rondo con variazioni. Jälkimmäisen muoto on rivi ja muunnelmia. Puhallinkvintetto on Romanin ensimmäinen atonaalinen teos. "Tietoisesti atonaalisen musiikin tekniikkaan keskittyminen pakotti kiinnittämään huomiota tekniikkaan, mutta draama nostaa uljaasti päänsä pystyyn tässäkin teoksen edetessä."

Jousikvartettiino aamu-unisille
Jousikvartettiino on noin viisi minuuttia kestävä kuusiosainen teos, jonka Olli Roman on omistanut kaikille maailman aamu-unisille. Teos pohjautuu mm. omiin kokemuksiin aamuvirkkujen erilaisista suhtautumistavoista aamu-unisiin. 

Kuorokantaatti Kukkiva maa
Katri Valan teksteihin laadittu kolmiosainen 20 minuuttia pitkä kuorokantaatti Kukkiva maa valmistui alunperin Barmat-sekakuoron tarpeisiin. Sittemmin Roman on muokannut kantaatista uuden, teknisesti haastavamman version. Siinä tematiikka on sama, mutta "valoa ja varjoja" on enemmän. 
Teoksen uusitun version esittämiseen tarvitaan sekakuoro sekä kaksi sopraanosolistia, kaksi alttosolistia, tenorisolisti ja bassosolisti.