Levylaulajia savikiekkoajalta 1960-luvulle

Arvi Hänninen (1905-1959) oli varhaisimpia oululaisia levylaulajia. Miellyttävä-ääninen Hänninen oli suurimman osan työvuosistaan Åströmin nahkatehtaan palveluksessa. Musiikki oli hänelle tärkeä harrastus ja lisätulojen lähde. 

Vuonna 1933 Levytukku-yhtiö lähetti Hännisen levyntekoon Lontooseen. Tuloksena oli koko joukko 78 kierroksen savikiekkoja, jotka julkaistiin Edison Bell -levymerkillä. Niillä Hänninen tulkitsi mm. tangon Tamara tanssii sekä Usko Kempin laulu Karavaani. Seuraavan viiden vuoden aikana tallennettiin vielä liuta Hännisen laulutulkintoja. Äänityksiä tehtiin sekä Berliinissä että Helsingissä. Vuoden 1938 jälkeen Hänninen ei enää levyttänyt, mutta hän toimi aktiivisesti kuoromiehenä. 

Jo Hännistä ennen ehti levyttää Aapo Similä (1891-1972). Similä syntyi ja kävi koulunsa Oulussa, mutta loi pääosin uransa Helsingistä käsin. Similä hallitsi laajasti eri musiikinlajeja oopperasta iskelmään. Hänen tulkitsemansa Eteläpohjalainen jenkka levytettiin vuonna 1927. Sävelmä avasi uusia uria, sillä se oli oikeastaan ensimmäinen levytetty suomalainen iskelmä. Similää tuki studio-orkesteri tuolloin tavanomaisen pelkän pianosäestyksen asemesta. 

Sota katkaisi lupaavan kehityksen, ja sen jälkeen oululaisten laulajien levytykset olivat hyvin satunnaisia. Vuonna 1958 julkaistiin kokoelma-EP-levy Uusia poikia, tuttuja lauluja, jolla oululainen Paavo Tiainen tulkitsi Toivo Kärjen ja Repe Helismaan laulun Tulivuori. 

Oululainen Annette Tuominen voitti 1966 Scandia-levy-yhtiön ja Apu-lehden järjestämän kilpailun "Ann-Christine -tyyppisen laulajattaren löytymiseksi". Kisan kakkoseksi sijoittui Kristiina Hautala.

Tuominen oli tuolloin jo kokenut lavaesiintyjä, sillä hän oli laulanut mm. Pertti Haipolan nuorisoyhtyeen solistina. Hän oli myös opiskellut laulua Oulun musiikkiopistossa.

Kilpailun palkintona oli usean vuoden levytyssopimus. Ensisingleä Troikka / Alaska seurasi neljä muuta pikkulevyä vuoteen 1969 mennessä. Tuominen keikkaili miehensä Juhani Sorosen yhtyeen solistina.

1970-luvun alussa hän vetäytyi perhe-elämän vaatimusten takia lavoilta, mutta  vuosikymmenen lopulla hän aktivoitui uudelleen levyartistina. 1981 julkaistulla Annette Tuominen -LP-levyllä oli valtaosa lauluista Veikko Juntusen käsialaa. 

Tuleva levylaulaja Annette Tuominen 16-vuotiaana.

Matti Esko

Matti Esko (Matti Eskonniemi, s. 1947) opiskeli kouluiässä klarinetinsoittoa Oulun musiikkiopistossa. Saksofonin sointi vetosi "lorukeppiä" enemmän, ja kirjapaino Kannassa tienaamillaan tsupparin tuloilla Esko sai sitten hankituksi ensimmäisen saksofoninsa. Esko aloitti tanssimuusikkona vuonna 1963. 1960-luvun puolivälissä hän soitti mm. EJ-kvintetissä. Hän säesti monia suosittuja laulajia näiden pohjoisen keikoilla. 1960-luvun lopussa Esko liittyi Polar Big Bandiin, jossa soitti myös Jamppa Tuominen.

Eskon laulajan ura alkoi sattumalta. Yhtyeen solisti oli kerran sairastunut. Ratkaisuksi haitaristi totesi: laulapa sinä Matti. Niinpä pakkotilanteessa Esko lauloi - selin yleisöön. Ensimmäiset lauluesitykset olivat Hopeinen kuu ja Muukalaiset yössä.

Vuonna 1969 Esko osallistui Finnlevyn järjestämään Tähtijahti-laulukilpailuun. Menestys oli kohtalainen, ja sen merkiksi hän pääsi kilpailun yhteislevylle kappaleilla Koskaan et muuttua saa ja Mä luulen vain. Ensin mainittu kappale oli hiljattain noussut listoille Pasi Kauniston esityksenä. Tuolloin oli varsin tavallista, että hitistä otettiin kaikki irti  levyttämällä uusia versioita eri laulajilla. Finnlevy ei kuitenkaan luvannut jatkoa Eskolle. Pertti Haipolan suosituksesta PSO:n Martti Piha otti Eskon yhtiöönsä. 

Veikko Juntusen säveltämä ja sanoittama Nuoruus on hetki vain, julkaistiin 1970.  Sijoituttuaan Syksyn sävelessä kolmanneksi kappaleella Tietää saat viimeinkin Esko jätti kirjaltajan työt ja ryhtyi ammattimuusikoksi. Laulajan monipuolisuutta kuvastaa esiintyminen  Juntusen säveltämän nuorisopassion solistina. 

1980 Esko muutti Etelä-Suomeen lähemmäs tärkeimpiä keikkamarkkinoitaan. Yhteistyö lauluntekijä Veikko Samulin kanssa tuotti menestystä. Matti Eskosta muodostui yksi suomalaisen iskelmäkulttuurin kestotähdistä. Single Lämmin hellä ja pehmoinen sekä tuli kaikille tutuksi. Myöhemmin Esko siirtyi Matin ja Tepon M&T-tuotantoon, ja menestys jatkui mm. albumilla  Rekkamies.
 

Jamppa Tuominen 

Jarmo "Jamppa" Tuomisen (1949-1998) menestyksekäs ura kattaa samalla merkittävän osan oululaisen viihdemusiikin vaiheita. Tuominen kävi ensimmäisillä laulukeikoillaan jo alle kouluikäisenä.
 

11-vuotiaana hän aloitti klarinetinsoiton opiskelun Oulun musiikkiopistossa. Samana vuonna hän voitti Oulussa järjestetyn iskelmälaulukilpailun. Voitto tuli myös valtakunnallisessa kansakoulujen laulukilpailussa Hämeenlinnassa. Jamppaa kutsuttiin toisinaan Oulun Robertinoksi suositun italialaisen teinitähden mukaan. 

Tuomisen perheen elämänvaiheet olivat rankat. Kaupunginorkesterin sellistinä työskennellyt isä kuoli ennenaikaisesti, ja äiti halvaantui Jampan ollessa 12-vuotias. Jampan koulunkäynti jäi, ja siitä eteenpäin hänen elämänsä täyttivät työnteko ja musiikki. Vuonna 1961 hänet napattiin solistiksi Pertti Haipolan nuorisoyhtyeeseen, joka soitti musiikkia laidasta laitaan. Keikkaputki alkoi Oulu Oy:n 25-vuotisjuhlista syyskuussa 1961.

1963 Haipola lähti varusmiespalvelukseen. Tuuraaja Olavi Saaristo oli jazzmies, ja hän tartutti jazzinnostuksen yhtyeeseen. Haipola ei intin jälkeen halunnut jatkaa tällä linjalla ja niinpä yhtyeen johtaja rooli tuli Jampalle.

12-vuotias Jamppa Tuominen poseeraa basson
varressa nuorisoyhtyeen aikoina.

Jarmo Tuomisen orkesteri soitti tanssimusiikkia että jazzia. Vuonna 1968 perustettiin uusi jazzin keskittynyt Jarmo Tuomisen sekstetti. 1970-luvun alussa Tuominen soitti Polar Big Bandissa. 

Jamppa menestyi laulukilpailuissa, mutta tie levylaulajaksi oli pitkä. Säveltäjä Veikko Juntunen oli tehnyt useita sävellyksiä mm. Matti Eskolle. Jampalle sävellettyä laulua Aamu toi, ilta vei hän tarjosi pitkään levytettäväksi. Levy-yhtiöt eivät olleet kiinnostuneita Jampasta. Toivo Kärjen mukaan Tuomisen ääni sopi operettiin mutta ei iskelmään. Asenne muuttui kun Tuominen sijoittui keväällä 1976 toiseksi Apu-lehden iskelmähaavissa Helsingissä. CBS-yhtiö satsasi nyt Jamppaan, ja Aamu toi -laulusta tehtiin uusi, hitaampi versio, joka poikkesi jo myyntiin ehtineen singlen sovituksesta.

Kesällä 1977 CBS julkaisi LP-levyn Jamppa Tuominen. Laulaja lähti pitkälle ja tiiviille Suomen kiertueelle oululaisen säestysyhtyeensä kanssa. Levy ei ollut välitön menestys, mutta suositut tanssikeikat nostivat vähitellen hänet koko maan tietoisuuteen. Aamu toi -kappale nousi radiohitiksi, ja LP:tä myytiin reilusti yli platinalevyn rajan. Siitä tulikin Suomen menestyksekkäin debyytti-LP. Seuraava LP Jos ystävään luottaa voit ylsi lähes samoihin lukemiin.

Ankara työtahti uuvutti Jampan. Hiljaiseloa ja toipumista seurasi uusi menestyskausi 1983 alkaen. Jampan laulut Kuumat kyyneleet ja Pikku Merja soivat taas kautta Suomen. Rankaan työhön yhdistyivät kuitenkin taas rankat huvit, ja Jampan suosio hiipui yhtä tahtia heikkenevän terveyden kanssa. Hän kuoli sairaskohtaukseen Kanarian saarilla marraskuussa 1998. Jampan traagiset elämänvaiheet on kuvattu Veikko Tiiton ja Petri Tuunaisen kirjoittamassa elämäkerrassa.

Monien mittarien mukaan Jamppa Tuominen oli menestyksekkäin oululainen iskelmälaulaja. Uransa aikana hän julkaisi kaikkiaan 16 albumia, joita myytiin yhteensä 700.000 kappaletta. Suosio on säilynyt. Vuonna 2006 julkaistiin kokoelmalevy Toivotaan, toivotaan. Levyn erikoisuus olivat kaksi ennen julkaisematonta laulua, jotka toteutettiin vanhan demonauhoituksen ympärille. Kanarialla viime vaiheissa säveltämäänsä lauluaan Kaipuuni on uskomaton Jamppa ei itse ehtinyt levyttää. Sen levytti Annette-sisar vuonna 1999.

 
Keijo Minerva

Musiikki ja urheilu olivat Keijo Minervan (s.1951) tärkeimmät kiinnostuksen kohteet nuorena. Rockhommat alkoivat Minervan käydessä Oulunsuun yhteiskoulua. Aluksi Minerva kiinnostui rumpujensoitosta, mutta pian hänet opittiin tuntemaan karismaattisena laulajana ja showmiehenä. Vuonna 1967 Minerva voitti nuorten sarjan kansallisessa iskelmälaulukilpailussa. Minerva lähti Helsinkiin, ja pääsi koelaulutilaisuuden kautta viihdemusiikin suuren portinvartijan Toivo Kärjen talliin.

Ensisingle Vielä mä palaan / Samaa kehää käyn julkaistiin 1971. A-puoli oli alkujaan italialainen laulu, b-puoli Paul McCartneyn tuoreen soolosinglen suomennos. Seuraavana vuonna julkaistulla singlellä Minerva versioi tuolloin suosittua brittiläistä Sweet-yhtyettä: Co-co kääntyi suomeksi nimellä Kaikki mukaan. Kääntöpuolen sävelmä Minä pidän susta, sinä pidät musta oli puolestaan parivaljakon Irwin - Vexi Salmi tuotantoa. Seuraavilla singleillään Mineva tulkitsi mm. Neil Diamondia, Steve Harleyta ja Stevie Wonderia. 

1971-73 Minerva keikkaili pitkin maata säestäjänään oululainen Takapotku-rockyhtye. Takapotkun toiminnan loputtua Mineva toimi jonkin aikaa kitaristina Frederikin yhtyeessä. Seuraavaksi hän viihtyi pari vuotta laulaja-kitaristina Gulliver-yhtyeessä. Yhtyeen toinen voimahahmo oli Irwin Goodmania säestänyt Markku Laamanen. Gulliver julkaisi 1976-77 kaksi LP-levyä. Yhtyeen singleistä mm. Besame mucho, Mikä sai sun suuttumaan ja Ai ai Alli menestyivät hyvin. 

1980-luvun alussa Minerva oli vuoden Poppoo-yhtyeen esiintymiskiinnityksellä risteilyaluksella, joka seilasi Kanarian saarilla ja pitkin Afrikan rannikkoa. Muut yhtyeen muusikot olivat Saku Kuosmanen, Andrzej Macohan, Lyly Rajala ja Lazlo Varga. Pestin loputtua Minerva toimi yökerholaulajana Kreikassa, Espanjassa ja Italiassa.  

Vuonna 1985 Minerva voitti Prahassa Inter-talent -laulukilpailun. Kisamenestys lisäsi tietysti keikkakysyntää Suomessa mutta myös muualla. Vuosina 1986-91 Minerva tuli tutuksi TV2:lle tekemistään musiikkituotannoista (mm. Musiikkia maailmalta, Copacabana ja Girls, girls). Hän myös teki näiden produktioiden kanssa esiintymiskiertueita pitkin Suomea. Parhaimmillaan tien päällä oli tekniikan väki mukaan lukien 30 hengen porukka. Suurten show-tuotantojen kysyntä loppui kuitenkin kuin seinään laman iskettyä Suomessa 1990-luvun alussa. Tuolloin Minerva suuntasi energiaansa Pohjoinen, auta lastasi -hyväntekeväisyyskonsertteihin. 

Keijo Minerva on laulaja-multi-instrumentalisti. Hän soittaa kitaraa, bassoa, rumpuja ja perkussioita, huilua sekä pianoa. Etelämaiset sävyt ovat aina olleet vahvasti esillä Minervan levyillä. Vuonna 1995 hän julkaisi cd:n Sielulla ja sydämellä. Vuonna 1998 ilmestyi cd Valkoinen ja vuonna 2001 Laulaa sydän. Vuonna 2003 Minerva palasi pitkästä aikaa juurilleen Ouluun. Hänellä on ohjelmapalveluyritys, joka mm. vastaa jokakesäisestä Suven sävel -iskelmäfestivaalista ja järjestää ohjelmaa seudun tapahtumiin. 
 

 
Bamperos

Oululainen Bamperos-yhtye oli lajinsa menestyksekkäimpiä 1970-luvulla. Yhtyeen juuret ovat vuodessa 1968, jolloin Erkki Vehkaperä ja Mauri Huotari eli "Rönsy" ja "Kimalainen" esiintyivät yhdessä. Yhtye Bamperos syntyi vuoden 1970 paikkeilla. Kokoonpanoon kuuluivat silloin Vehkaperän (laulu, lyömäsoittimet ja Huotarin (basso) lisäksi Esa Granroth (rummut), Raimo Hakasalmi (harmonikka) ja Ari Purala (kitara).

Toiminta muuttui ammattimaiseksi v.1973, jolloin Rönsyn ja Kimalaisen mukana soittivat Seppo Jääskeläinen (kitara), Mauno Moisanen (urut) ja Pekka Outinen (rummut). Tässä kokoonpanossa yhtye sitten soittikin uransa kosketinsoittajan vaihtumisia lukuun ottamatta. Bamperos erikoistui suosittujen tanssiravintolojen viihdyttäjäksi ja siinä lajissa se olikin Suomen ykköskaartia. Viihderavintoloissa muusikon leipä oli turvatumpi kuin tanssilavoilla, kiinnitykset olivat pitempiä ja varmempia.

Bamperos soitti tanssimusiikkia laidasta laitaan. Perinteisten tanssien ja iskelmien lisäksi ohjelmassa oli päivän hittejä, Elvistä ja Abbaa. Suositut keikat Helsingissä toivat yhtyeen nimen Toivo Kärjen tietoon. Kärki piti yhtyeen musiikista, ja yhtye sai ryhtyä suoraan LP-levyn tekoon ilman "koepalaksi" tehtävää singleä. Keväällä 1974 ilmestynyt debyytti Bamperos oli samalla ensimmäinen oululainen pitkäsoittolevy - popyhtye Express sai omansa julki hieman myöhemmin samana vuonna. Levyn  sävellykset olivat suurimmalta osin Veikko Juntusen kynästä. Tämä vinyylilevy on nykyään keräilyharvinaisuus. 

Bamperosin toinen LP Näin on meininki ilmestyi 1979. Seuraavana vuonna julkaistu yhtyeen kolmas LP Tule kanssani kylpyyn oli tuon ajan ilmapiirissä hieman uskallettu veto. Tästä  Jukka Kuoppamäen säveltämästä ja Chrisse Johanssonin sanoittamasta nimikappaleesta tuli radiohitti. Yhtye esiintyi useissa television musiikkiohjelmissa. Menestyksen myötä Bamperoksen keikkamarkkinat olivat jo painottuneet eteläiseen Suomeen. 

Yhtyeen 10-vuotisjuhlalevy ilmestyi v. 1983. Vuonna 1986 julkaistiin LP, jossa Bamperos säesti oululaista musiikin monitaituria Kari Värriä.   Yhtye lopetti rankan keikkatahdin uuvuttamana toimintansa vuonna 1990.

Viihdemuusikko Pertti Haipola

Director musices Pertti Haipola (s. 1943) on Oulun tunnetuimpia viihdemusiikin tekijöitä, mutta paikkauskollisuutensa takia mies ei ole kansallinen kuuluisuus. Oulussa hänen soittoaan on kuultu tansseissa, ravintoloissa, kesäteatterin lauluilloissa ja torikonserteissa. Kotimaisen viihdemaailman kärkinimille hän on tullut tutuksi luotettavana säestäjänä.

Haipolan musiikkiura alkoi soittokunnan soitto-oppilaana vuonna 1958. Hän suoritti sotilasmuusikon tutkinnon, jonka opetuksesta vastasi tuohon aikaan Sibelius-Akatemia. Soitto-oppilasajan parhaita muistoja keikkakomennus presidentinlinnan itsenäisyyspäivän juhliin 1960.

Palattuaan Ouluun vuonna 1961 hän perusti Pertti Haipolan nuoriso-orkesterin, johon hän värväsi teini-iän kynnyksellä olevia musiikillisia lupauksia.

.

Nuoriso-orkesterin (tai nuoriso-yhtyeen) kasvatteja ovat mm. laulajat Annette Tuominen ja Jamppa Tuominen sekä Pentti "Vinkki" Hiltula. Kaikki kolme olivat perustamisvaiheessa 12-13-vuotiaita.

1960-luvun alussa nuotinlukutaito ei ollut yleistä tanssimuusikkojen keskuudessa. Haipola opetti soittajille nuotinlukua ja muita musiikin perusteita. Niinpä kokoonpano pystyi soittamaan monipuolista materiaalia ja laajentamaan nopeasti ohjelmistoaan. Orkesteri esiintyi tansseissa Oulussa ympäri lääniä. Vakiokokoonpanossa Haipola soitti haitaria, Hiltula saksofonia, Jamppa Tuominen klarinettia, Risto Vesamäki rumpuja ja Simo Talus kontrabassoa. Nuorisoyhtye toimi vuoteen 1964 asti.

Kun Tuominen ja Hiltula innostuivat jazzin soittamisesta omassa yhtyeessään,  Haipola jatkoi tanssi- ja viihdemusiikin parissa kvintetillään, jossa olivat mukana mm. Paavo Heikura ja Eino Takalo-Eskola.  

Haipola työskenteli pitkän rupeaman myös ravintolamuusikkona. Laaja musiikin tuntemus, taito soittaa korvakuulolta ja improvisoida tekivät hänen yhtyeestään takuuvarman viihdyttäjän. Vuonna 1968 hänen trionsa aloitti kaikkiaan kahdeksan vuotta kestäneen kiinnityksensä ravintola Merikoskessa. Haipola sai poikkeuksellisesti neuvoteltua yhtyeelleen kunnollisen työehtosopimuksen. 

 
Nuorisoyhtye lähtövalmiina

Muita esiintymisareenoja olivat vuosien mittaan huviristeilijä, tavaratalot, teatteri ja erilaiset juhlatilaisuudet. Varsinaisen virkatyönsä Haipola teki Oulun kaupunginorkesterin nuotistonhoitajana. Sen ohessa hän johti pitkään viihdekuoro Ouluttaria. Duo viulisti Jari Suomalaisen kanssa toimi aktiivisesti 22 vuoden ajan.

Lauluntekijä Veikko Juntunen

Kiiminkiläinen säveltäjä-sanoittaja Veikko Juntunen (s. 1946) on ollut iskelmämusiikin merkittävin vaikuttaja alueella. Hänen laulunsa Aamu toi, ilta vei oli Jamppa Tuomisen läpimurtolevytys. Erityisesti juuri Tuominen ja Matti Esko ovat menestyneet Juntusen suomalaiseen makuun istuvilla kappaleilla. Muita Juntusen tuotantoa levyttäneitä oululaisartisteja ovat mm. Keijo Minerva, Bamperos, Lare Inkala, Annette Tuominen, Allan Tuppurainen ja Aura Stenroth.  

Juntunen aloitti kuten moni muukin 1960-luvun alussa rautalankayhtyeessä. Kitaransoittoa opetelleesta Juntusesta tuli 1965 Gene & the Coyotes -yhtyeen bassokitaristi. Vuotta myöhemmin oli vuorossa beat-yhtye The Hooks, jonka kokoonpanoon kuului myös sähköurut ja saksofoni. Hooksin toiminta loppui soittajien armeijaan menoon. 

Rockin tilalle tuli tanssimusiikki: Juntunen keikkaili EJ- ja CB-kvinteteissä sekä omalla Veikko Juntusen orkesterillaan. Keikkailun hän jätti 1970-luvun puolivälissä ja keskittyi lauluntekoon. Alusta alkaen Juntunen oli kiinnostunut tekemään kappaleita itse. Juntunen työskenteli offsetasemoijana kirjapainossa. Samassa talossa työskenteli  myös hänen bändikaverinsa EJ-kvintetistä, Matti Eskonniemi (myöhemmin Esko). Eskonniemi levytti vuonna 1970 laulun Nuoruus on hetki vain, josta tuli ensimmäinen levylle päätynyt Juntusen sävellys ja sanoitus. Jamppa Tuomisen läpimurto vuonna 1977 teki Juntusesta kysytyn säveltäjän. Juntunen säilyi Tuomisen luottosäveltäjänä: kahden ja puolen sadan levytetyn laulun joukosta Juntusen tekemiä oli noin kolmannes.

Juntusen toisenlaista profiilia edusti nuorisopassio, Noussut hän on. Aloite hengellisen popteoksen säveltämisestä tuli seurakunnan puolelta. 1970-luvun alussa Oulun vanhoilliset piirit vastustivat ankarasti popmusiikin tuomista kirkkoon. Pop-passion ensiesitys pääsiäisenä 1972 Oulun tuomiokirkossa oli menestys. Solisteina toimivat Matti Esko sekä Salme ja Sinikka Palojärvi. Passio levytettiin samana vuonna. Paasio uusittiin vuotta myöhemmin ja se toteutettiin 1980-luvulla Rovaniemellä isona kirkkonäytelmänä.

Monet kotimaisen iskelmän kärkinimet ovat levyttäneet Juntusen musiikkia: mm. Souvarit, Jari Sillanpää, Matti ja Teppo, Eero Magga, Reijo Kallio, Anita Hirvonen, Markus Allan, Eila Torvela, Tarja Ylitalo, Anne Mattila ja Jukka Raitanen. Kun lasketaan sekä sävellykset että sanoitukset, Juntusen laulujen määrä nousi vuoteen 2008 mennessä jo yli kahden ja puolen tuhannen. Levyttäneitä artisteja ja yhtyeitä on lähes 300. Uusia levylauluja Juntuselta syntyy yhä 50 - 60 vuodessa.

Oulun kaupunginkirjasto julkaisi 2010 Veikko Juntusen nuotit kirjaston kotisivulla.

Lauluntekijä Jussi Rasinkangas 

Kempeleläinen luokanopettaja Jussi Rasinkangas (s. 1961) alkoi säveltää 1980-luvun loppupuolella. Koska koulussa oli hiljattain perustettu lastenmusiikkiryhmä Musarit, oli luonnollista säveltää lastenlauluja. Rasinkangas vei Musarit äänitysstudioon, mikä oli lapsille tehokas oppimistapa.

Vuonna 1988 Rasinkangas voitti kotiseutulaulujen sävellyskilpailun laulullaan Siikajokiseutu. Voittoja kertyi Vuoden lastenlaulu -kilpailuissa (neljänä vuonna), P.J.Hannikaisen joululaulusävellyskilpailussa (2004) ja Suven sävel -kiltpailussa (2004).

Rasinkankaasta on tullut kysytty iskelmäsäveltäjä. Hänen säveliään ovat levyttäneet mm. Maarit Peltoniemi, Jyrki Anttila, Markus Törmälä & FBÍ-beat, Markku Aro, Anne Mattila, Suvi Teräsniska, Veljekset Huoponen ja Yölintu. Sävelensä hän tekee yleensä toisten teksteihin. Alussa tekstittäjänä toimi opettajakollega Juhani Konola. Sittemmin hän on säveltänyt mm. Vexi Salmen, Sinikka Svärdin ja Turkka Malin tekstejä.

Menestyksen jälkeenkin Rasinkangas on jatkanut osa-aikaisena opettajan työtään. Levytettyjä Rasinkangas-sävelmiä on jo reilusti yli 400. Toinen mokoma sävellyksiä on valmiina odottamassa sopivaa aikaa ja esittäjää. Iskelmien ohella lastenmusiikki, näyttämömusiikki ja hengellinen musiikki ovat vahvasti Rasinkankaan ohjelmassa. Vuonna 2001 toteutettiin hänen säveltämänsä Kakaravaara-merimusikaali lapsille. Seuraavana vuonna esitettiin Meri-Oulu -festivaalilla musiikkinäytelmä Kunigaslohi. Rasinkangas sävelsi myös Juhlamessun Kempeleen seurakunnan 100-vuotisjuhliin.

Monitoimimies Toni Nygård

Toni Nygårdin (s. 1974) nimi on alkanut näkyä levykrediiteissä 1990-luvun lopulta lähtien. Mies on todellinen musiikin monitaituri: säveltäjä, sanoittaja, sovittaja sekä studioalan yrittäjä. Vuodesta 2005 hän on toiminut Säveltäjät ja sanoittajat Elvis ry:n johtokunnassa.

Nygårdilla on monipuolinen musiikillinen tausta. Jo alle kouluikäisenä hän opetteli soittamaan rumpuja ja pianoa. Koulunsa hän kävi musiikkiluokilla Myllyojan koululta Pohjankartanoon ja edelleen Madetojan musiikkilukioon. Hän suoritti Oulun konservatoriossa lyömäsoitintutkinnon. Opintojaan hän jatkoi Englannissa Leedsin musiikkikorkeakoulussa.

Parikymppisenä Nygård keikkaili tanssiyhtye Ässien kanssa, ja oli tekemässä yhtyeelle singleä. Levyn hyvä menestys kannusti suuntautumaan studiouralle. Omassa Finnsound Project -tuotantostudiossaan Oulun Hiukkavaarassa Nygård on tuottanut iskelmä- ja popartisteille taustakuoroja myöten valmiita pohjia. Multi-instrumentalistina hän soittaa itse puolet äänitteiden soitinosuuksista, lopusta huolehtivat projektiin palkatut muusikot. Hänen taitojaan ovat hyödyntäneet Veikko Juntunen ja Jussi Rasinkangas.

Erikoinen tehtävä oli luoda levytyskelpoiset versiot edesmenneen Jamppa Tuomisen parista julkaisemattomasta laulusta. Perikunta halusi julki vain demoversiona olleet laulut. Nygård teki niihin uudet taustat, ja laulut julkaistiin Jampan kokoelmalevyllä..

Nygårdin sävellykset ovat keikkuneet korkealla radioiden suosikkilistoilla.  Niitä ovat levyttäneet mm. Souvarit, Juhamatti, Anna Eriksson, Marita Taavitsainen, Jyrki Anttila, Heidi Kyrö, Tomi Markkola, Juha Metsäperä ja Suvi Teräsniska. Useampi Nygårdin laulu on osallistunut Suomen Euroviisukarsintojen finaaliin. Tangomarkkinoiden sävellyskilpailussa on tullut toinen sija.

Laulajia ja yhtyeitä kaupan - keikkamyyjä Kari Alenius

Artistien menestyksen takana on lähes aina hyvä markkinointi. Kari "Komppa" Alenius aloitti 1960-luvulla bassonsoittajana teiniyhtyeessä Dixie Boys. Jazziin hän perehtyi soittaessaan Jamppa Tuomisen sekstetissä ja myöhemmin Polar Dixie Bandissa. Oulun yliopiston ylioppilaskunnassa toimiessaan Alenius alkoi järjestää jazzkonsertteja ja -jameja ja hän perusti lopulta oman ohjelmatoimiston. Konserttien järjestämisen hän lopetti 1978, mutta bändimyyntiä hän jatkoi 1980-luvun lopulle. Aleniuksen tallissa oli parhaimmillaan 30 kiinnitystä, mukana oululaisen populaarimusiikin huiput: iskelmälaulajista mm. Jamppa Tuominen ja Keijo Minerva, popyhtyeistä Express ja Timjam.