Saran sisaret
Naiskirjallisuuden perinnettä Suomessa 
1800-luvulta 1900-luvun alkuun

Suomen Naisyhdistys ja Uniooni Naisasialiitto Suomessa saattoivat monen viime vuosisadan naiskirjailijan tuotantoa julkisuuteen. Yhdistykset tukivat henkisesti aktiivisia kahdeksankymmenlukulaisia naisia, joilla ei ollut aiemmin ollut yhteistä keskustelufoorumia miesten hallitsemassa kulttuuri-ilmapiirissä. Yhdistykset kustansivat teoksia, jotka enimmäkseen liittyivät naisasiaan, laativat luetteloita naisten kirjoittamista kirjoista, julkaisivat aikakauslehtiä, kuten Koti ja yhteiskunta.

Eräs tärkeimmistä kirjoittavien naisten foorumeista oli Excelsior-kalenteri, jota pidettiin aikanaan pohjoismaiden parhaimpana naiskalenterina. Se ilmestyi vv. 1885-89. Suomen naisyhdistysten pöytäkirjojen mukaan kalenterin ruotsinkielinen versio oli tarkoitettu säätyläisnaisille, suomenkielinen laajemmille piireille. Kalenteri oli kirjallisuuspainotteinen, se sisälsi runoja, kertomuksia ja artikkeleita. Kalenterissa valaistiin uuden naiskasvatuksen ja avioliittomoraalin tarpeellisuutta, annettiin käytännön neuvoja lastenkasvatuksessa ja kodinhoidossa, esiteltiin raittiusliikettä ym.

Eva Charlotta Ljungberg syntyi Raumalla v. 1850 kirkkoherran tyttärenä. Hän kirjoitti nimimerkeillä L-g, E. ja Draba Verna vuodesta 1872 alkaen pienempiä kertomuksia ja juttuja moniin lehtiin sekä toimitti juhlakirjoituksia ja novellikokoelmia. Ensimmäinen romaani En skildring från tiden närmast efter 1808-09 årens krig ilmestyi vv. 1883-84. Vuonna 1891 ilmestyi teos När sjön går upp, jonka useat kertomukset olivat jo aiemmin ilmestyneet eri sanoma- ja aikakauslehdissä. Kertomuksista monet on sijoitettu menneeseen aikaan, päähenkilöinä on usein yläluokan ihmisiä ja taiteilijoita. Vuonna 1905 ilmestyi vielä romaani Systrar, joka kuvaa äidittömän sisarusparven elämänvaiheita ja sisarusten keskinäisiä suhteita.

Monien kanssasisartensa tavoin Eva Ljungberg julkaisi tekstejään Excelsiorissa. Toisen ahkeran "kalenterikirjailijan' Constance Ullnerin kanssa Eva teki vuosien mittaan paljon yhteistyötä. Eva Ljungberg kuoli v. 1911.

Constance Maria Ullner syntyi kunnallisneuvoksen perheeseen Helsingin pitäjässä v. 1856. Hän solmi avioliiton ruotsalaisen tehtailijan kanssa v. 1876, mutta erosi v. 1878 ja palasi Suomeen. Hänellä oli virka postilaitoksessa ja hän avusti monia lehtiä sekä osallistui eläinsuojelu- ja hyväntekeväisyystyöhön. Ullnerin novellikokoelma Skuggbilder ilmestyi nimimerkillä Wanda v.1880 (suom. Warjokuvia 1883). Kertomuksissa kuvataan erilaisia avioliittoja varsin sovinnaisesti. Keskeisenä ajatuksena on se, että onni voi asua vain vaatimattomassa kodissa. Kokoelman ensimmäisessä novellissa on esillä myös naisen elämänuran valinta. Perheen tyttäristä vanhempi valmistuu kutsumuksestaan varmaksi opettajaksi vastoin äitinsä tahtoa, nuorempi solmii onnellisen avioliiton. Ullnerille naisen ammattiura ja avioliitto olivat vielä toisensa poissulkevia vaihtoehtoja, mutta aiheen pohtijana hän oli ensimmäisiä.

Emma Henrika Åkerman oli pormestari N.F. Peranderin tytär, syntynyt Kuopiossa v. 1851. Hän kävi tyttökoulua sekä Viipurissa että Helsingissä ja toimi itse pikkulastenkoulun opettajana Viipurissa useita vuosia. Vuonna 1872 hän avioitui hovioikeudenneuvos D.V. Akermanin kanssa ja synnytti tälle kaikkiaan neljätoista lasta. Suuri perhe ei ollut esteenä Emma Akermanin aktiiviselle yhteiskunnalliselle toiminnalle. Hän kuului Viipurin, ensimmäisen pääkaupungin ulkopuolelle syntyneen naisyhdistyksen perustajajäseniin ja toimi sen puheenjohtajana vv. 1886-1901. Siveellisyyskysymys, raittiusaate, työläisäitien olojen parantaminen sekä tyttöjen ja poikien yhteiskasvatus olivat yhdistyksen erityisen kiinnostuksen kohteina; se perusti mm. Viipurin yhteiskoulun. Valtiolliseen toimintaan Emma Åkerman osallistui Suomalaisen puolueen riveissä. Hän kuoli v. 1931. Vuonna 1886 ilmestyi Viipurissa Emma Akermanin ainoaksi itsenäiseksi teokseksi jäänyt runovihkonen För dagen. Tankar af Emma. Se sisältää mm. isänmaallisia ylistysrunoja Lönnrotille ja Snellmanille. Emma Åkerman julkaisi runojaan ja kirjoituksiaan sekä suomeksi että ruotsiksi myös naisliikkeen kalentereissa, mm. Viipurin naisyhdistyksen Yhteistyössä ja Excelsiorissa.

Gerda von Mickwitz syntyi Helsingissä v. 1862. Hän oli säätyläisperheen tytär ja toimi saksan kielen ja kirjallisuuden opettajana. Hän toimi aktiivisesti naisasialiikkeessä ja oli v. 1892 perustamassa Uniooni Naisasialiittoa Suomessa. Von Mickwitz omaksui Ellen Keyn ajatukset aistillisesta rakkaudesta elämän korkeimpana arvona ja jokaisen naisen oikeudesta äitiyteen ilman avioliittoakin, kunhan lapsi vain oli rakkaudessa siitetty. Vapaan rakkauden oikeutusta Keyn ja filosofi Rolf Lagerborgin hengessä hän puolusti kirjoituksessa I kvinnofrågan Nutid -lehdessä v. 1903 nimimerkillä G synnyttäen lähes vuoden kestäneen keskustelun lehden palstoilla. Romaanissaan Ett giftermål (1889) Gerda von Mickwitz hyökkäsi kaksinaismoraalia vastaan: miehelle esiaviolliset suhteet olivat sallittuja; vaimolle niiden paljastuminen avioliiton solmimisen jälkeen oli järkytys. Samalla kirjailija kritikoi tyttöjen kasvattamista täydelliseen tietämättömyyteen elämän tosiasioista. Teoksen päähenkilö Anna on viaton nuori nainen, joka miehensä menneisyyden paljastuttua harkitsee avioeroa, mutta päättää jatkaa liittoa huomatessaan olevansa raskaana. Anna on vanhan moraalin edustaja, joka lannistetaan äitiydellä. Teoksessa on myös uudenlaisia naistyyppejä, esim. naisasianainen Hilda ja avoliitossa elävä Sofi, mutta he ovat vielä poikkeuksia sovinnaisuuden kaavasta. Romaanin voi kuitenkin sovittaa 1880-luvun ohjelmallisen realismin raameihin paremmin kuin kertomuksen Kärleken (1892). Sen päähenkilö on nuori mies, joka ajelehtii rakkaudesta toiseen solmien viimein yhdentekevän avioliiton. Työstä tulee hänen lohtunsa. Von Mickwitz kirjoitti myös useisiin lehtiin ja Excelsior-kalenteriin. Hän kuoli v. 1948.