|
Den fallna jäi Wendelan ainoaksi
itsenäiseksi teokseksi, mutta hän kirjoitti myös lehtiin (nimim. V.), mm. Eos-nimiseen
lastenlehteen. Sen lisäksi tämä Uudenkaupungin pormestarinna julkaisi V. 1853 yhdessä
saman kaupungin tyttöpensionaatin johtajan Augusta Vörlundin
(1807-1869) kanssa kirjallisen kalenterin nimeltä Alku. Se sisälsi Augustan
runoja sekä Wendelan novellin Maria, joka pohjautui tositapaukseen Suomen sodan
ajoilta. Alku sai melko suopean vastaanoton, mutta jatkoa ei seurannut, vaikka alunperin
oli niin ollutkin tarkoitus.
Saman vuoden lopulla ilmestyi toinenkin naisten albumi, Insjövågen, jonka toimittajat
esiintyivät yhteisen nimimerkin Fruntimmer suojissa merkiten runonsa vain
nimikirjaimin. Tekijöistä kolme saatiin selvitetyiksi: helsinkiläiset professorinrouvat
Beata Sofia Gylden (s. Wrede,
1804-64) ja Sara Karolina Gadolin (s.
Ekman, 1800-75) sekä oululainen Lucina Constantia Ingeborg Wallenius (1832-1913), joka myöhemmin avioitui
runoilija ja pappi K.R. Malmströmin kanssa. Ingeborg Malmströmistä tuli kuvataiteilija.
Suvun piirissä kulkeva perimätieto kertoo hänen myös julkaisseen oman runokokoelman,
jonka koko painoksen aviomies osti ja hävitti.
Insjövågen -albumi oli numeroitu I:ksi mutta toista osaa ei seurannut
sillekään: arvostelu ei rohkaissut jatkamaan. Helsingfors Morgonbladissa
syytettiin naisia itsekritiikin puutteesta, jossakin puhuttiin jopa viheliäisyydestä.
Topelius laski aluksi vain leikkiä rouvasväenyhdistyksestä, mutta palasi teokseen
vielä myöhemmin ryhtyen opastamaan kirjoittavaa naisia. Päätepisteenä teoksen
synnyttämälle keskustelulle
Topelius totesi, että Insjövågen, "Sisäjärven aalto", oli ollut
varottava aalto - ei kuitenkaan rikos.
|
|
