Saran sisaret
Naiskirjallisuuden perinnettä Suomessa 
1800-luvulta 1900-luvun alkuun

Adelaide Ehrnrooth oli uranuurtajapersoonallisuus. Hän toi naisemansipaation suomalaiseen kirjallisuuteen, ja kävi vuosikymmeniä kiivaita kiistoja naisasiasta sanomalehtien palstoilla sekä toimi Suomen Naisyhdistyksessä ja Uniooni Naisasialiitossa. Hän kuoli v. 1905.

Hanna Ongelinin persoona ja tuotanto ovat erityisen mielenkiintoiset, sillä hän oli boheemi, jonka epäsovinnaista käytöstä ja ulkomuotoa ei voinut sovittaa aikakauden seurapiirielämän kuvioihin. Se oli myös tämän rohkean naisen tragedia. Aikalaiset pitivät sikareita polttelevaa, omituisesta pukeutunutta Ongelinia naiskirjailijan irvikuvana, eivätkä ymmärtäneet hänen lahjakkuuttaan. Hanna Ongelin oli papintytär (s. Helsingin pitäjässä v. 1848), jäi kuusivuotiaana isättömäksi, kävi Helsingissä ruotsalaista tyttökoulua ja Taideyhdistyksen piirustuskoulua. Hän sai viran puhtaaksikirjoittajana senaatissa, elätti työllään myös äitinsä, mutta jätti viran pian ja antautui kokonaan kirjalliselle uralle. Toisin kuin useimmilla 1800-luvun naiskirjailijoilla hänellä ei ollut isän, aviomiehen tai perityn omaisuuden suomaa toimeentuloturvaa.

Hanna Ongelinin historialliset romaanit ja kertomukset ovat romanttisia ja viihteellistä, mutta keskeisenä teemana on aina naisen elämän vaikeus. Esikoisromaani Edvard och Edmund (1871) on kertomus perijättärestä, joka joutuu valitsemaan kahdesta kosijasta ja päätyy valinnassaan rakkauden vuoksi uhrivalmiiseen nuorukaiseen. Muodoltaan poikkeuksellinen on runebergiläiseen heksametrimittaan sommiteltu runodraama Helmi, Dramatisk dikt af H (1872). Tukholmassa ilmestyivät historialliset suurromaanit Ödets dom ja Den gamla fyrbåkens hemligheter (1882-83). Edellinen on sukutarina sankarittarinaan kaksi vieteltyä naista, äiti ja tytär, ja keskeistä on naisten välisen solidaarisuuden kuvaus. Teosta on nimitetty "feministisiksi Välskärin kertomuksiksi". Jälkimmäisen keskeisiä hahmoja on nainen, joka ei halua alistua hänelle määrättyyn avioliittoon. Ruotsissa Ongelin saavutti kohtalaisen suosion toisin kuin kotimaassaan. Lukuisista kertomuskokoelmista näyttelyssä ovat mukana Skizzer och berättelser (1880), Ennen ja nykyään (Fordom och nu. Teckningar ur qvinnans lif, 1881, suom. 1886) ja På bölja och torfva (1891).

Naisen oikeus omiin ratkaisuihin ja henkisten kykyjen kehittämiseen on Hanna Ongelinin koko tuotannon lävistävä ajatus, ja omaksi kirjailijankutsumuksekseen hän määritteli itsetunnon herättämisen naisissa. Kaunokirjallisten teosten ohella hän kirjoitti nimimerkeillä Tyr Vesten ja Bror Abel lukuisia lehtiartikkeleita ja pamfletteja yhteiskunnallisista aiheista, mm. siveellisyys- ja raittiuskysymyksistä (Tankar i några samhällsfrågor, 1881 ja Babelstornet, 1889). Kritiikki suhtautui nuivasti Ongelinin tuotantoon, sillä hänen ulkoinen hahmonsa ja työnsä aatteellinen perusta näyttivät olevan sovittamattomassa ristiriidassa. Esim. Z. Topelius syytti kirjailijaa naisellisesta liioittelusta ja todellisen naisellisuuden puutteesta. Elämänsä viime vuodet Hanna Ongelin lienee elänyt sekä henkisessä että taloudellisessa ahdingossa ja hän kuoli Helsingissä 42-vuotiaana v. 1893 miltei täysin unohdettuna.

Senaattori J.U.S. Gripenbergin kirjallisesti lahjakkaat tyttäret olivat 1800-luvun loppupuolella tienraivaajia naisten aseman parantamisessa: Maria Furuhjelm (1846-1916) kirjoitti lastenkirjoja ja erilaisia kodinhoito- yms. opaskirjoja, Elisabeth Stenius (1847-1924) kirjoitti lukuisia artikkeleita sanoma- ja aikakauslehtiin sekä käänsi useita teoksia, Alexandra Gripenberg (1857-1913) oli tunnettu sekä kirjailijana että naisasianaisena.

Maria Lovisa Furuhjelm, s. Gripenberg, joka kirjoittaessaan käytti nimimerkkejä Maria ja -il-, julkaisi jo 18-vuotiaana lastenkertomuksia turkulaisessa "pennikirjastossa". Vuonna 1871 nuorena 25-vuotiaana naimattomana naisena hän laati pedagogisen kirjasen Neuvoja Suomenmaan äiteille, joka ilmestyi samana vuonna sekä suomeksi, ruotsiksi että norjaksi. Vuonna 1874 Maria avioitui lehtori J.E. Furuhjelmin kanssa, mikä ei kuitenkaan estänyt kirjallisten töiden jatkamista. Småstycken på prosa och vers för de unga af Maria och XXX ilmestyi vuonna 1874. Em. teoksessa proosatekstin on kirjoittanut Maria ja runot Ida Castalia (Inez) Lindström (1845-1920). Marian teoksista pikkukertomuksia sisältävä Kärfven ilmestyi v. 1883   ja Hvardagsliv. Skizzer från Nu och Förr v. 1890. Kertomuksia leimaa kirjailijan uskonnollinen vakaumus, ratkaisut ongelmiin löytyvät usein Raamatusta.

Vuonna 1879 ilmestyi Maria Furuhjelmin romaani Skilda vägar (suom. Eri Uria v. 1904), jossa pyrittiin havainnollistamaan naisasiakeskustelun vaiheita. Kirja sijoittuu 1850-luvulle, siinä on kuvattu kahdentoista rippikoulunsa päättäneen tytön unelmia ja tulevaisuutta. Teoksessa kritisoidaan tyttöjen saamaa
kasvatusta, joka tähtäsi vain hyvän sulhasen saantiin. Vaikka kirjailijan mielestä tärkeintä naiselle on kodinhoidon oppiminen, vaihtoehtona nähdään myös kodin ja ansiotyön yhdistäminen. Kirja on tarkoitettu nuorille lukijoille ja on tavallaan ensimmäinen suomalainen tyttökirja. Maria Furuhjelm oli tunnetumpi kansanvalistajana kuin kirjailijana. Vuosikymmenten ajan hän kiersi ympäri Suomea esitelmöimässä innolla lempiaiheistaan kodinhoidosta, lastenkasvatuksesta ja naisasiasta. Hän julkaisi paljon kirjoituksia Excelsiorissa sekä sanomalehdissä ja Koti ja yhteiskunta -lehdessä. 1890-luvulla Maria Furuhjelm laati Suomen Naisyhdistyksen yleishyödylliseen kirjastoon kirjasia, joissa käsitellään pikkukertomusten muodossa raittius-
kysymystä, kodinhoitoa, puutarhanhoitoa, lastenhoitoa ja -kasvatusta. Kirjat ovat helppotajuista kansanvalistus- ja nuorisokirjallisuutta. Kirjoissa on opettavainen, moralistinen sävy, vaihtoehtoina ovat hyvä ja paha. Onneksi kirjailijalla on kirjoituksissaan myös huumoria ja tervettä järkeä.

Alexandra Gripenberg syntyi Kurkijoella, mutta vietti lapsuutensa Kirkkonummella, jossa sisaret opettivat häntä. Koulua Alexandra ei käynyt päivääkään. Alexandran lahjakkuus ilmeni jo nuorena tyttönä. Vuonna 1877 ilmestyi tekijänimellä Ringa esikoisteos Berättelser af Ringa, jonka arvostelijat ottivat suopeasti vastaan. Alexandra muutti Helsinkiin, jossa ystävystyi pian Topeliuksen perheen kanssa. Romaanit Strån ja I tätnande led ilmestyivät tekijänimellä Aarne 1880-luvulla, samoin novellit Kahdeksan tunnin kokemukset ja Sokea. Näissä oli teemoina suomalaisuuden asia, nais- ja siveellisyyskysymykset. Ringan ja Aarnen lisäksi Alexandra käytti nimimerkkejä -io-, X.G. ja G. 1880-luvulta alkaen Alexandra kirjoitti matkakertomuksia. Yhdysvaltoihin suuntautuneen matkan jälkeen syntyi v. 1898 teos Ett halvår i nya världen, kirja Orjien vapauttamisesta Pohjois-Amerikassa ilmestyi v. 1892. Punainen kansa, kertomuksia intiaaneista nuorisolle ja kansalle ilmestyi v. 1894.  

Lisääntynyt yhteiskunnallinen aktiivisuus sai Alexandran luopumaan kaunokirjallisuudesta ja hänestä tuli tunnettu luennoitsija ja poliitikko. Hän sai työssään kokea paljon ivaa ja vastustusta. Hänen merkityksensä suomalaiselle naisliikkeelle tunnustettiin laajemmin vasta myöhemmin, kuten teoksessa Uranuurtajanaisia todetaan : "Hänellä on ollut uranuurtajain kohtalo siinäkin, että ainoastaan verraten pieni piiri nyt hänen eläessään tuntee ja tunnustaa hänen työnsä merkityksen, mutta tämä työ on sitä laatua, että se viheriän saaren lailla ylenee ajan aalloista sitä mukaa, kun tietämättömyyden ja ennakkoluulojen usmat ympäriltä hälvenevät." 

Alexandra Gripenbergin pääteos on Reformarbetet till förbättrande af kvinnans ställning I-III, joka ilmestyi . v. 1893. Suomeksi se ilmestyi VV. 1905-09 neliosaisella nimellä Naisasian kehitys eri maissa. Naisasiaa sisältää myös teos Aviopuolisoiden omistusoikeudesta eri maissa (1909) . Lisäksi Alexandra on kirjoittanut useita näytelmiä ja naisten elämäkertoja. Alexandra Gripenberg oli myös aikansa aktiivisimpia lehtinaisia. Hän oli aloitteentekijä Excelsior-kalenterissa ja toimitti vv. 1896-1911 naisliikkeen lehteä Koti ja Yhteiskunta.