NUORTENKIRJAILIJOITA

NUORTENKIRJAILIJOITA

Anna Johanna Nathalia Dammert (s. Appelgren) syntyi helsinkiläisen apteekkarin perheeseen v. 1837. Kotona häntä kutsuttiin Ainaksi, ja tätä nimeä hän käytti kirjailijanakin. Vuonna 1860 Aina meni naimisiin lääket.tri A.G. Dammertin kanssa, mutta jäi leskeksi ja seitsemän alaikäisen lapsen huoltajaksi v. 1873. Saadakseen lisätuloa perheen elatukseen hän alkoi kirjoittaa kertomuksia sanomalehtiin, mm. Helsingfors Dagbladetiin ja Finsk Tidskriftiin. Hänen tuotantoonsa kuuluvat mm. nuortenkirjat Hemmet. En landflickas anteckningar. För ungdom (1876) ja Sista skörden. Vers och prosa för de unga (1878). Edellinen on anonyyminä julkaistu romaani, jossa kuvataan Helsinkiin muuttaneen nuoren maalaistytön vaiheita, jälkimmäinen kertomuskokoelma. Aina Dammertin elämä ja kirjailijanura jäivät lyhyiksi. Hän kuoli vain 40-vuotiaana v. 1877.

Betty Gustava Lovisa Elfving syntyi turkulaiseen virkamiesperheeseen v. 1837. Hän oli nuoresta alkaen harras suomalaisuuden ystävä ja kirjoitti teoksensa suomeksi. Betty Elfvingin ensimmäinen romaani Härkmannin pojat ilmestyi salanimellä Aura v. 1887, kun kirjailija oli jo 50-vuotias. Teos käsitteli Isovihan aikaa ja oli aikanaan hyvin suosittu. Betty Elfvingin toinen pääteos kaksiosainen Vuosisatain perintö, joka liittyi Pikkuvihaan, ilmestyi v. 1902. Molemmat romaanit ovat hyvin isänmaallisia, suomalaismielisiä ja romanttisia. Kirjoissa näkyy kirjailijan sujuva kertomistaito ja huolellinen historiaan perehtyminen. Betty Elfving käsitteli historiallista aihetta myös julkaisematta jääneessä näytelmässään Sprengtportenin oppilaat, jonka esittämisen sensuuri kielsi talvella 1890.

Vaikka Betty Elfvingin romaanit on kirjoitettu aikuisille, ne saavuttivat pian myös nuorten suosion. Härkmanin poikia voidaan pitää ensimmäisenä suomalaisena historiallisena nuortenkirjana. Valtion kirjallisuuspalkinnon Betty sai v. 1903. Kirjailija kuoli v. 1923.

Toini Mathilda Topelius syntyi kuuluisan satusedän tyttärenä v. 1854. Kodin vaikutus Toinin kehitykseen oli merkittävä, sillä myös hänen äitinsä Maria Emilia (Emilie) Topelius (1821-1885) oli kirjallisesti ja kuvallisesti lahjakas. Emilie Topelius toimitti ja kuvitti lastenkirjoja 1840-luvulta alkaen.

Nimimerkeillä Tea, T.T., Saga, Saima H. ym. Toini Topelius kirjoitti 1880-luvulta alkaen artikkeleita naisasiasta ja siveellisyyskysymyksistä päivä- ja aikakauslehtiin. Toini Topeliuksesta tuli suomalaisen tyttökirjan uranuurtaja, kun hän kirjoitti v. 1889 Tean nimellä tyttökirjan I utvecklingstid (suom. Kehitysaikana 1890). Kirjassa kuvataan kahden erityyppisen tyttökoululaisen elämää ja ajatuksia, siinä puolustetaan radikaalisti naisen oikeuksia ja persoonallisuutta. Vaikka henkilöt ovatkin kaavamaisia ja kirjan sävy moralistinen, kirja oli kantaaottavuutensa vuoksi ilmestyessään varsin poikkeuksellinen nuortenkirja. Toini Topelius kirjoitti myös muutamia muita tyttökirjoja, jotka eivät kuitenkaan olleet ensimmäisen veroisia.

Toini Topelius julkaisi useita satukokoelmia, kuten Sommarsjö och vintersnö, joka ilmestyi ruotsiksi v. 1897. Suomeksi se ilmestyi v. 1900 nimellä Kesäisiä ja talvisia tarinoita. Saduissa kerrotaan lapsista ja eläimistä, jättiläisistä ja prinsessoista. Satujen kautta koetetaan ohjata lukijat oikeisiin moraalisiin ratkaisuihin. Toini Topelius toimitti lastenlehteä Nya trollsländan vv. 1885-92 Alexandra Gripenbergin kanssa ja vv. 1891-92 Alta Dahlgrenin kanssa. Kirjailija kuoli v. 1910.

Koululaiskertomusten aloittaja Suomessa oli Tekla Cecilia Maria Roschier. Tekla Roschieristä tiedetään, että hän on syntynyt v. 1879 Paraisilla. Tekla kirjoitti ylioppilaaksi Hämeenlinnassa ja filosofian maisteriksi Helsingin yliopistossa v. 1902. Hän avioitui johtaja Olli Edvard Lampénin kanssa Porvoossa 1904, ja toimi samalla paikkakunnalla myös opettajana. Helsinkiin muutettuaan vuonna 1907 hän oli ensimmäisten joukossa perustamassa suomalaista Marttayhdistystä ja toimi myös sitä ennen aktiivisesti naisten äänioikeuden puolesta.

Roschierin kertomus Auringon noustessa julkaistiin nimimerkillä T.R. v. 1898. Kirja kertoo kaupungissa ja maaseudulla asuvan yläluokkaisen nuorison yhteisestä kesänvietosta ja alkavasta rakkaudesta, mitkä aiheet siirtyivät sittemmin koululaiskertomusten vakituisiksi aiheiksi. Teoksessa on mukana myös naisasiaa ja suomalaisuusharrastusta, kirjan tytöt suunnittelevat oman ammatin hankkimista. Vaikka kirja onkin melko kaavamainen, Roschierin kertomistyyli on sympaattisempi ja uskottavampi kuin monen muun aikalaisensa.

Eräs unohdetuimmista lasten- ja nuortenkirjailijoista on Wilhelmina (Mina) Ahnger, s. Nyberg. Hän syntyi Helsingissä yläluokan perheeseen v. 1842 ja avioitui esittelijäsihteeri B. Ahngerin kanssa v. 1867. Mina Ahnger käytti kirjoissaan nimimerkkiä Moster Ulla. Moster Ullas berättelser för barnen ilmestyi v. 1888 ja Den lifegna: berättelse för ungdom af Moster Ulla v. 1889. Den lifegna on romanttinen rakkaustarina tsaarinajalta. Kirjassa maaorjan tytär aiotaan pakottaa vastentahtoiseen avioliittoon, mutta Aleksanteri II:n lopetettua orjuuden tyttö vapautuu ja saa sen, jota rakastaa. Teos on esipuheen mukaan syntynyt siten, että kirjailija ensin kertoi tarinan nuorille ystävilleen ja näiden toivomuksesta siirsi sen paperille. Mina Ahnger kuoli v. 1890.