ROMANTTISIA TARINOITA HYLJÄTYISTÄ NAISISTA

	"ROMANTTISIA TARINOITA HYLJÄTYISTÄ NAISISTA"
	Varhaisimpiin naiskirjailijoihimme kuuluu Fredrika Wilhelmina Carstens, joka v. 1840 julkaisi ensimmäisen Suomessa kirjoitetun romaanin nimeltä Murgrönan. Tiedot sen tekijästä ovat niukat: Wilhelmina oli syntynyt Hämeen läänin maaherran J.Fr. Sticheusln tyttärenä v. 1808, avioitunut upseerin kanssa, jäänyt myöhemmin leskeksi ja asui suuren osan elämästään kuuden lapsensa kanssa maatilallaan Loviisan lähellä. Maalaus ja kirjoittaminen tarjosivat pakopaikan ilmeisen huonosti viihtyvälle Wilhelminalle. Murgrönan on mannermaisten esikuviensa tapaan kirjemuotoinen: parikymmenvuotias orpotyttö Mathilda tilittää kirjeissään ystävättärelleen Emilialle elämäänsä jalon vapaaherrattaren seuraneitinä. Kirjeissä esiintyy myös viaton, suloinen nuori Rosa, jonka maailma luhistuu rakastetun pettäessä hänet. Juoneltaan teos on hajanainen ja kaavamainen, sen kieli tunteellista ja huudahtelevaa. Nimenä esiintyvä muratti on keskeinen naisen elämän symboli, riippuvuuden vertauskuva. Mathildan ja Rosan kohtaloiden kautta Carstens käsittelee aikansa naisen elämän keskeisiä ongelmia: kaksinaismoraalia ja holhouksenalaisuutta. Romaani sai ilmestyessään osakseen kovaakin kritiikkiä. Helsingfors Morgonbladin arvostelussa kirjailijatarta kehotettiin ottamaan tunteja ruotsin kieliopissa ja tyyliharjoituksissa, logiikassa ja estetiikassa. Myös yksityiselämään teoksen julkaiseminen toi vaikeuksia. Kirjailijaa nimitettiin kotiseudullaan pitkään vain Muratiksi ja epäiltiin miehensä myrkyttämisestä, mistä syytöksistä lääkärintodistus hänet sentään virallisesti vapautti. Fredrika Wilhelmina Carstens kuoli v. 1888. 1840-luvulla ehti Carstensin teoksen lisäksi ilmestyä muitakin naiskirjoittajien proosateoksia, vaikka kritiikin kovuus ei kokeiluihin kannustanutkaan.


	Maria Kristina Kraftman julkaisi v. 1848 romaanin Så slutades min lek, ajan tavan mukaan nimettömänä. Samana vuonna ilmestyi myös nimimerkki Wendelan yli 200-sivuinen kertomus Den fallna. Maria Kristina Kraftman oli syntynyt kaupunginvouti Petter Kraftmanin perheeseen v. 1812. Hän oli perheetön ja elätti itsensä omistamalla ajurinliikkeen, harjoittamalla viljakauppaa sekä perustamalla kotimaisten käsitöiden liikkeen. Turussa, joka oli hänen kotikaupunkinsa 1850-luvun puolivälistä alkaen, hän mm. suunnitteli vähän ennen kuolemaansa työmiehille tarkoitetun ruokalan. Kaiken ohessa hän ehti osallistua sanomalehtityöhön. Maria Kristina Kraftman kuoli v. 1884. Så slutades min lek, joka jäi Kraftmanin ainoaksi itsenäiseksi teokseksi, on romanttinen tarina hylätystä naisesta ja kurjasta, epäluotettavasta miehestä. Ihanteena esitetään nainen, joka on miellyttävä, nuhteeton, älykäs ja viehättävä, äitinä uhrautuva ja vastuuntuntoinen. Uutta ennakoi ajatus siitä, että naisellakin on oikeus koulutukseen ja tietoon ja että naisen älylliset edellytykset hankkia tietoa ovat samat kuin miehenkin. Yhteiskunnallisia oikeuksia Kraftmanin kuvaamat naiset eivät kuitenkaan nouse vaatimaan, naiskasvatuksen tarkoituksena on ennen kaikkea naisen sisäinen kasvu. Ihannemies on rehellinen, päättäväinen, tunteensa kätkevä, isänroolissaan patriarkka, jonka oikeus lapsiinsa on pyhä. Mies on naisen näkökulmasta yleensä vahva, mutta kirja huipentuu miehen oivallukseen: "Me miehet kutsumme naista heikoksi sukupuoleksi, mutta vaadimme heiltä säälittä voimaa, jota meillä itsellämme ei ole koskaan ollut."


	Nimimerkki Wendelan taakse kätkeytyi 25-vuotias kirkkoherran tytär Wendla Johanna Cumenius (1823-1906), joka kirjan julkaisemista seuraavana vuonna avioitui pormestari P.G. Randelinin kanssa ja tunnetaan kirjailijana paremmin nimellä Wendla Randelin. Wendela keskittyy kirjassaan ennen kaikkea päähenkilöittensä tunnesuhteitten selvittelyyn. Naiset kuvataan miesten itsekkyyden uhreiksi. Jalo ja turmeltumaton Virginia tuhoutuu, koska jää miehensä hylkäämäksi. Päähenkilö Elisabet, johon teoksen nimi Den fallna - langennut - viittaa, selviää paremmin: hän säilyttää henkensä ja mielenterveytensä, vaikka "lankeamisensa” takia menettää aviomiehensä. Loppujen lopuksi Elisabet valitsee äitiyden rakastajansa uhkailuista välittämättä.