Saran sisaret
Naiskirjallisuuden perinnettä Suomessa 
1800-luvulta 1900-luvun alkuun

Fredrika Charlotta Runeberg (nimim. -a -g) ei ole ollut koskaan täysin unohdettu, vaikka uusin naistutkimus onkin pitänyt häntä malliesimerkkinä kirjallisuushistorian liian vähälle huomiolle jättämästä naiskirjailijasta. Hänestä on kirjoitettu useita elämäkertoja ja tieteellisiä tutkimuksia, mm. Karin Allardt Ekelundin väitöskirja v.1942. Varsinainen elpyminen alkoi 1980-luvulla, jolloin Tyyni Tuulio suomensi koko hänen painetun tuotantonsa. 

Fredrika Tengström oli syntynyt v. 1807. Varhaislapsuutensa hän vietti Pietarsaaressa, josta perhe myöhemmin muutti Turkuun. Siellä Tengströmit pääsivät sukulaisuuden perusteella mukaan kaupungin huomattavimpiin kulttuuripiireihin, joiden johdossa oli Fredrikan setä Jakob Tengström, sittemmin arkkipiispa. Fredrika sai opetusta Anna Salmbergin tyttöpensionaatissa oppien mm. kirjallisuusharrastuksilleen tärkeitä vieraita kieliä. Mennessään naimisiin J.L. Runebergin kanssa hän oli 24-vuotias. Runebergin perheessä työnjako oli selvä: mies hankki toimeentulon, vaimo hoiti kaiken muun. Työntäyteiseen perheenäidin elämään - huolehdittavana olivat paitsi omat pienet lapset, myös taloudessa asuvat täysihoitolaiset ja runoilijan kaksi sisarta - toi vaihtelua kirjallinen keskustelupiiri Lauantaiseura, johon naisetkin olivat päässeet mukaan. Seura alkoi v. 1832 julkaista omaa lehteä Helsingfors Morgonbladia, jonka toimittajaksi tuli J.L.Runeberg. Lehteä toimitti käytännössä usein kuitenkin vaimo Fredrika, joka luki ulkomaalaisia lehtiä ja käänsi ja mukaili niistä sopivaa tekstiä julkaistavaksi. Karin Allardt Ekelund onkin nimittänyt Fredrika Runebergiä ensimmäiseksi sanomalehtinaiseksemme. 

Vuonna 1837 perhe muutti Porvooseen, jossa Runebergiä odotti latinanopettajan virka. Fredrika oli mukana "rouvasväen yhdistyksessä", jonka aloitteesta mm. perustettiin varattomille tytöille koulu. Kasvavasta perheestä huolimatta hän haki ajan myös kirjallisille harrastuksilleen.

"Mies kirjoittaa kun tahtoo ja tuntee olevansa vireessä, nainen, ainakin sellainen jolla on lapsia ja talous, kun saa ja ehtii ja on kiitollinen voidessaan aivan kuin varastaa itselleen tällaisen ilon"

, Fredrika kirjoitti omaelämäkerrallisissa muistelmissaan. Porvoon alkuvuosina syntyi mm. laaja romaani Den galnas dotter, jonka käsikirjoituksen Fredrika masennuksen hetkellä poltti. Osa Fredrikan naisenelämää olivat myös puolison monet rakkaudet, joista tämä itse laski leikkiä:

"---en Augusta, en Sofi,
två Marior, två Fredrikor,
och en Emili."

Kirjoittaminen lienee ollut Fredrikalle terapiaa, keino purkaa omia patoutumia. Loppuvuodesta 1863 J.L. Runeberg sairastui äkillisesti. Halvauskohtaus teki hänestä invalidin loppuiäksi ja katkaisi kirjoittamisen täydellisesti. Fredrikan tehtäväksi tuli sairaan aviomiehen hoito, ääneen lukeminen aamusta iltaan. Oma kirjoittaminen jatkui kuitenkin lyhyinä vapaa-aikoina; tuon ajan tuotteita julkaistiin enimmäkseen kalentereissa ja lehdissä. J.L. Runebergin kuoltua v. 1877 Fredrika muutti Helsinkiin, jossa itse kuoli kaksi vuotta myöhemmin.

Fredrika Runebergin tuotanto - kaksi historiallista romaania, kertomuskokoelma sekä kaksiosainen muistelmateos - on etenkin viimeisen kymmenen vuoden aikana joutunut uudelleenarvioinnin kohteeksi. Fru Catharina Boije och hennes döttrar (Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä, suom. 1881 ja 1981) oli ilmestyessään v. 1858 ensimmäinen suomalainen historiallinen romaani. Sen tapahtumat sijoittuvat  isonvihan aikaan. Sekä siinä että myöhemmässä, nuijasotaan ajoittuvassa historiallisessa romaanissa Sigrid Liljeholm (1862, suom. 1983) on nähty selviä naisasiapainotuksia. Päähenkilöt ovat naisia, joiden kautta peilautuu koko aikakausi. Boijen tyttärien tarinassa, joka on kirjoitettu jo 1840-luvulla, vaikkakin ollut pöytälaatikossa 15 vuotta, avioliitto vielä säätelee naisen elämää, myöhemmin syntyneessä Sigrid Liljeholmissa päähenkilö valitsee lopulta itsenäisen elämänuran.

Vuodesta 1856 Snellman oli julkaissut Litteraturbladetissaan nimimerkki -a -g:n kertomuksia, Teckningar och drömmar. Ne olivat mukana myös samalla nimellä v. 1861 ilmestyneessä itsenäisessä teoksessa (suom. v. 1900 nimellä Kuvauksia ja unelmia sekä v. 1982 nimellä Piirroksia ja unelmia) . Tarinat sijoittuvat enimmäkseen kaukaisiin kulttuureihin, ja monissa on teemana naisen alistuminen miehen tahtoon. Nainen uhrautuu ja kärsii, mutta täysin tietoisesti: hän ostaa miehen rakkauden vaikenemalla. Fredrika varoi aikanaan leimautumasta selvästi naisasianaiseksi, vaikka käytännön tasolla toimi sen hyväksi; poikkeuksellisen emansipatorinen oli Piirroksia ja unelmia -teokseen sisältyvä Särmäkuvia naisen elämästä. Toisin kuin Fredrika Bremerin Hertha, Fredrika Runebergin naisihanne oli ennen muuta sivistynyt vaimo ja äiti. Kärkevimmät kirjoituksensa,ne, joissa naisen asemaa verrataan orjuuteen, hän jätti julkaisematta. Fredrika Runebergin kuoleman jälkeen on ilmestynyt hänen suppea omaelämäkertansa Anteckingar om Runeberg. Min pennas saga. (1946), joka julkaistiin suomeksi lyhennettynä v. 1984 (Kynäni tarina. Muistiinpanoja Runebergistä).

'Kuuluisa', 'nerokas' ja 'oppinut' sanottiin tamperelaisen kauppaneuvoksen tyttärestä Augusta Charlotta Lundahlista (1811-1892). Eikä suotta: Augusta oli varsin kielitaitoinen, loistava keskustelija, tunsi ja harrasti kirjallisuutta ja lisäksi itsekin runoili. Fredrika Runebergin ystävänä hän pääsi mukaan Lauantaiseuraan, jota hallitsivat J.L. Runeberg, J.V. Snellman ja Z. Topelius. Lahjoista huolimatta Augusta Lundahlin kirjallinen tuotanto jäi vähäiseksi. Kun Helsingfors Morgonblad alkoi ilmestyä, toimittajiin kuuluva J.J. Nervander - jonka kanssa Augusta oli kokenut onnettoman rakkaussuhteen - pyysi häntä sen avustajaksi. A-a -nimimerkillä siinä julkaistiinkin monia hänen runojaan. Nimimerkki löytyy myös Borgå Tidningistä. G.H. Mellinin kalenterissa Vinterblommor v. 1833 ilmestyneet Augustan runot - Vinterblommor från Finland af Augusta - saivat suorastaan ylistävän arvostelun Ruotsissa: "Mitään vaatimattomampaa, naisellisemman viehättävää ja herkkää, koruttomampaa, sydämellisempää ja sointuvampaa --- olisi ruotsalainen naiskäsi tuskin voinut piirtää."

V. 1834 Augustasta tuli Pirkkalan rovasti G. Walleniuksen puoliso. Aviomies olisi sallinut vaimonsa runousharrastusten jatkuvan, mutta omaa kokoelmaa ei koskaan ilmestynyt. Ruustinna Wallenius harrasti edelleen kirjallisuutta ja myös musiikkia sekä mm. käänsi englannista uskonnollisia runoja, jotka kuitenkin jäivät julkaisematta. Kirjallisuushistoriat muistavat Augusta Lundahlin ennen muuta J.J. Nervanderin nuorena rakastettuna.

Ulrika Carolina Runeberg (1808-1891) oli yksi J.L. Runebergin kolmesta sisaresta. Yhdessä Matilda-sisarensa kanssa Carolina oli pitänyt pienten lasten koulua ensin Pietarsaaressa, josta he vanhempien kuoltua muuttivat veljensä luo Helsinkiin. Koulunpito jatkui pääkaupungissa myös sen jälkeen, kun veli oli jo siirtynyt Porvooseen.

J.L. Runebergin lähipiirissä, mm. Lauantaiseurassa, oli useita naisia, jotka harrastivat kirjoittamista. Monet kuitenkin julkaisivat runojaan vasta vuosisadan toisella puoliskolla, suuren esikuvansa tuotannon alkaessa ehtyä. Carolina Runebergin kokoelma Små diktförsök ilmestyi v. 1855. Tapaus oli sikäli poikkeuksellinen, että tekijä uskalsi paljastaa oikean nimensä piiloutumatta nimimerkin tai pelkkien alkukirjainten taakse, kuten naiskirjailijoiden tapa oli siihen asti ollut. Kokoelma sisältää 25 runoa. Ne eivät ole ajalle tyypillisiä herkkiä naisten runoja, vaan arkisia ja humoristisia. Päätösruno Till mina recensenter (Arvostelijoilleni) alkaa ironisesti:

"Elämässähän naisen osana on
Vain kodin maailmaan vaikuttaa,
Mutta jos hän esiintyy julkisesti,
Arvostelu näpäyttää häntä.

Minäkin ajattelin pelkästään
Vaeltaa naisen hiljaista polkua,
Mutta poikkean nyt hämilläni
Ihan vähän syrjään tieltä."
(Suom. Kirsti Manninen)

Kokoelma jäi Carolina Runebergin ainoaksi, mutta hän julkaisi myöhemmin tuotantoaan lehdissä ja kalentereissa käyttäen mm. nimimerkkiä C-a R-g.

Wilhelmina Nordströmin elämänvaiheissa on paljon aikansa säätyläisperheitten tyttärille tyypillistä: Wilhelmina syntyi Pyhtään kirkkoherran Samuel Nordströmin perheeseen v. 1815, kävi ensin pikkulastenkoulua ja sittemmin tyttökoulua, elätti aluksi itseään kotiopettajattarena ja perusti myöhemmin oman tyttökoulun alunperin Heinolaan, josta se siirtyi Porvooseen. Wilhelmina Nordström toteutti koulussaan alkavan naisliikkeen oppeja, jotka korostivat tyttöjen kasvatuksen ja koulutuksen tärkeyttä naisen aseman parantamiseksi. Porvoon vuosinaan hän oli Fredrika Runebergin läheisimpiä ystäviä. Hän johti kouluaan v:een 1878, minkä jälkeen asui jonkin aikaa pääkaupungissa, mutta palasi takaisin kotiseudulleen. Wilhelmina Nordström kuoli v. 1902.

Wilhelmina Nordström julkaisi runokokoelmansa Dikter v. 1861. Kolme vuotta myöhemmin siitä otettiin Ruotsissa uusi, lisätty painos. Runoilijan esikuvana on ollut Runeberg, joka saatuaan Wilhelminan runoja katsottavakseen oli niihin ihastunut ja kehottanut julkaisemaan. Runot ovat enimmäkseen lyhyitä, pelkistyneitä luonnonkuvia, joihin sisältyy naissymboliikkaa. Muita omia teoksia Wilhelmina Nordström ei julkaissut, mutta hänen runojaan ilmestyi antologioissa ja aikakauskirjoissa, mm. Mosaiker, Tidskrift för hemmet ja Axet.

Emilie Björkstén oli kirjoittanut runoja jo 1850-luvulla ja antanut niitä Fredrika Runebergin arvosteltavaksi, mutta esikoiskokoelma Sandperlor ilmestyi vasta v. 1864. Suuri esikuva J.L. Runeberg on siinä läsnä intohimoisen rakkauden kohteena:

"Vain Sinä, Sinä! kaikista vain Sinä
Sua tahdon rakastaa, Sua palvoa!
Sanoa saakoot: mieletön oon minä
näkiskö sydämeeni maailma,
sen ymärtäiskö tuskaa, riemua?"
(Suom. Lauri Viljanen)

Runon taustana on 1840-luvulla alkanut kiihkeä rakkaussuhde Runebergin kanssa, mistä tuli hänen elämäänsä hallitseva tekijä. Hän ei koskaan toiminut missään ammatissa eikä myöskään avioitunut . Oleskelu Porvoossa tuli kyseenalaiseksi suhteen Runebergiin paljastuttua. Emiliellä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin kierrellä sukulaisten luona. Suhteestaan runoilijaan Emilie Björkstön kirjoitti mm. myöhemmin laajan lukijapiirin saaneissa muistelmissaan Några minnen (1871).

Esikoiskokoelma oli saanut rohkaisevan vastaanoton, ja muutaman vuoden kuluttua ilmestyi toinen runokokoelma Drottningarna, joka sisältää runoja maailmanhistorian kuuluisista naisista. 1870-luvulla Emilie Björkstén kokosi runokalenterin Mosaiker, jossa on mm. Fredrika Runebergin, Wilhelmina  Nordströmin sekä Emilien omia runoja. Runebergin sairauden aikana Fredrika ja Emilie ystävystyivät ja runoilijan kuoltua ilmestynyt kokoelma Ännu en gång onkin omistettu 'Runoilija Runebergin leskelle kunnioituksella ja rakkaudella". Viimeinen teos De sista on julkaistu v. 1886 runoilijattaren ollessa jo yli 70-vuotias. Sen runot ovat enimmäkseen uskonnollisia.

Ruustinna Fredrika Wenman (1803-1873) oli lähes 70-vuotias, kun nimimerkillä F ... a julkaisi runokokoelmansa Bleka blommor. Fredrika oli Runebergin "pohjanmorsian" Frigga, Fredrika Juvelius, joka oli tullut hylätyksi uusien ihastusten myötä. Kokoelman ilmestymisen takana oli itse Runeberg, joka oli rahallisesti avustanut sen julkaisua. Runeberg on runoissa läsnä ylistettynä suurmiehenä, mutta niissä on myös omien elämänpettymysten tilitystä ja toivoa paremmasta tuonpuoleisesta.