In English | På svenska | Tekstin koko A- A+
A-Ö
HAKEMISTO

Lukuvuosi 2008 - 2009 Lukuvuosi 2008 - 2009

Kansainvälisyyskurssin leirikouluosuus: Rooma 22. - 27.4. 2009

[Rantapohja 3.4.2008]

ke 22.4. 2009

  • Haukiputaalta Tampereelle tilausbussilla
  • Ruokailu Tampereella
  • Lento Tampere- Frankfurt-Rooma
  • Tilausbussilla lentokentältä hotellille (Fiamma), majoittuminen (keskimäärin 3/huone)

Kun 25 lukiomme 07-ikäluokan oppilasta toissa syksynä ilmoittautui mukaan kansainvälisyyskurssille Roomaan, matka tuntui vielä hyvin kaukaiselta ajatukselta. Puolentoista vuoden vessapaperin, kalentereiden, Tulipatojen, linnunpönttöjen ja mausteiden myynnin sekä autonpesun, joulupukkipestien ja monien muiden eri projektien jälkeen tajusimme yllättäen istuvamme linja-autossa matkalla kohti Roomaa. Mukaan lähtivät luultavasti yhtä innokkaina matkanjohtajamme Juhani Keränen, Kaisa Annala ja Tomi Jokivirta. Lentokonematka oli monille ensimmäinen, mutta se sujui täysin ongelmitta, ja kauan pelätty lentokoneen vaihtokin onnistui ilman suurempaa paniikkia. Myöhään keskiviikkoiltana saavuimme viimein Roomaan, missä majoituimme Fiamma-nimiseen hotelliin. 

to 23.4.2009

Heräsimme aamulla aikaisin ja menimme aamupalalle hotellin alakertaan. Puoli yhdeksän aikoihin olimme valmiita aloittamaan Roomaan tutustumisen. Kävelimme Via Nazionalea pitkin Quirinalis-kukkulalle, jossa sijaitsee Italian presidentin virka-asunto. Tämän jälkeen suuntasimme kohti Vittorio Emanuelle II:n monumenttia, jonka hohtavan valkoinen marmorinen julkisivu kohosi 70 metrin korkeuteen.

Seuraavaksi vuorossa oli Michelangelon portaat ja museo, missä näimme legendaarisen Naarassusi-patsaan. Matkalla Forum Romanumille, muinaisen Rooman keskukseen, kävelimme jättimäisen Colosseumin ohi ja näimme myös Konstantinuksen riemukaaren. Itse Forum Romanum oli pullollaan vanhoja temppeleitä ja raunioita, joista omat asiantuntijamme osasivat kertoa meille tietämättömille turisteille. Näimme muun muassa Tituksen ja Septimius Severuksen riemukaaret, senaatin kokoontumispaikan eli kuurian, monia temppeleitä ja Circus Maximuksen kilparadan.

Väsyneenä pitkän päivän jälkeen menimme syömään, mitäpäs muutakaan kuin pitsaa ja pastaa, ja palasimme hotelliin, tosin osa vielä jaksoi jäädä tekemään ostoksia Via Nazionalelle.

 

Pe 24.4.2009

Perjantaina vuorossa oli tutustuminen maailman pienimpään itsenäiseen valtioon Vatikaaniin. Edellisen päivän kävelystä väsyneinä olimme helpottuneita kuullessamme, että tällä kertaa menisimme paikalle metrolla. Vaikka emme tavanneetkaan itse paavia, näimme kuuluisan Pietarinkirkon, joka oli paljon mahtavampi kuin osasimme kuvitella. Sisällä oli kasapäin taidetta, esimerkiksi Michelangelon kuuluisa Pietà-veistos, ja lisäksi mieleen jäivät myös edesmenneiden paavien haudat. Osa meistä kiipesi hurjat 551 porrasta Pietarinkirkon kupoliin, josta saimme ihailla Roomaa hieman erilaisesta näkökulmasta. Syötyämme menimme Vatikaanin museoon. Paikka oli aivan valtava ja pelkästään kävely määränpäähämme eli Sikstuksen kappeliin olisi ilman pysähtymisiä kestänyt 20 minuuttia. Tietysti matkan varrella oli kuitenkin paljon kaikenlaista nähtävää, joista Kaisa meille halusi kertoa. Päällimmäisenä mieleen jäivät Rafaellon maalaukset ja Michelangelon tekemät upeat kattofreskot Sikstuksen kappelissa. 

Kahlattuamme pitkät museokäytävät läpi ryntäsimme suoraan vastapäiseen jäätelöbaariin, ja syötyämme saimme selville jäätelöannoksiemme hinnan: pöyristyttävät 10 euroa!

Palasimme metrolla hotelliin ja pienen hengähdystauon pidettyämme menimme Piazza di Spagnalle, suomeksi sanottuna Espanjalaisille portaille, missä saimme oleskella vapaasti ja käydä ostoksilla.

La 25.4.2009

Lauantai alkoi metromatkalla Colosseumille. Tämän gladiaattorien jättimäisen amfiteatterin näkemistä oli odotettu hartaasti koko matkan ajan, ja rakennus osoittautuikin ehdottomasti odottamisen arvoiseksi. Kierreltyämme Colosseumilla parin tunnin ajan jatkoimme matkaamme tutustumalla San Pietro in Vincoli -nimiseen kirkkoon. Tämän jälkeen seikkailimme hetken omilla teillämme, ja myöhemmin lähdimme yhdessä tekemään ostoksia Corsolle, Rooman suurimmalle kauppakadulle. Kaisa oli varannut meille ravintolaillallisen, ja saimme tutustua perinteiseen italialaiseen pitkän kaavan ateriaan, johon kuului neljä erilaista annosta. Ruokalajit olivat toinen toistaan erikoisempia, seura oli mahtava ja tunnelma katossa. Vietimme ravintolassa kokonaisuudessaan kolme tuntia, ja lopuksi tarjoilija toi meille mukavan 1150 euron laskun.

 

Illan pimetessä jatkoimme matkaamme Fontana di Trevin suihkulähteelle, jonne heitimme kolikot lupauksena siitä, että vielä joskus tulevaisuudessa palaisimme takaisin Roomaan.

Su 26.4.2009

Viimeinen päivämme Roomassa alkoi tutustumisella Pantheoniin. Tämän jälkeen porukkamme hajaantui kahtia, kun toiset lähtivät kiertelemään kirkkoja ja tekemään viime hetken ostoksia, ja toiset matkasivat kohti Stadio Olimpicoa Lazion jalkapallopeliä katsomaan. Matka stadionille ei ollut helppo. Harhailtuamme pari tuntia löysimme lopulta itse stadionin, mutta siellä saimmekin kuulla portinvartijoilta, että emme voineetkaan saada lippuja peliin, koska tähän otteluun pääsivät vain roomalaiset. Tämän kauhean tragedian jälkeen palasimme takaisin metroasemalle ja sieltä hotelliin. Illalla söimme samassa ravintolassa kuin tulopäivänä. Jani lausui tekemämme runon, jonka kirjoittamiseen jokainen oli osallistunut. Myös matkanjohtajamme Keränen ja Annala pitivät lyhyet, mutta oikeastaan aika liikuttavat puheet onnistuneesta matkastamme.

Ma 27.4.2009

Maanantaiaamuna heräsimme aikaisin aamuyöstä ja lähdimme bussilla lentokentälle haikein mielin. Matka takaisin Haukiputaalle sujui ilman kummempia sattumuksia. Saavuimme lopulta turvallisesti perille kahden aikaan yöllä.

Matka kokonaisuudessaan oli luultavasti kaikille vuoden kohokohta, joka sujui kaiken kaikkiaan loistavasti. Sää suosi matkaamme, koska aurinko helotti jokaisena päivänä lämpimästi. Italialainen tapakulttuuri erosi suomalaisesta käyttäytymisestä paljon, ja liikenne soljui mukavasti nopeusrajoituksista välittämättä. Suuri kiitos sekä matkamme toteutumisesta, että onnistumisesta kuuluu joka ikiselle osallistujalle ja  ennen kaikkea pitkäjänteisille matkanjohtajillemme. Vaikka tuskin enää samalla porukalla tulemme uudestaan Roomaan pääsemään, toivottavasti vielä joskus saamme mahdollisuuden tutustua vieläkin paremmin tähän upeaan kaupunkiin.