In English | På svenska | Tekstin koko A- A+

Ajankohtaista Ajankohtaista

< Takaisin

Lumen kuljetus historiaan?

”Talvi yllätti autoilijat” on tuttu otsikko iltapäivälehtien lööpeissä aina loppusyksyisin. Vaikka talvi on suomalaisille jokavuotinen ilmiö, onnistuu se silti sekoittamaan paikoin liikenteen, kun tiet muuttuvat liukkaiksi ja näkyvyys heikentyy sankkojen lumisateiden takia. Samoin varsinkin runsaslumisina talvina kaupungeissa painitaan aina samojen ongelmien kanssa, kun ympäristön tilat eivät ole riittävät lumen kasaukselle.

Esimerkiksi Oulussa talvella 2009-2010 lunta jouduttiin kuljettamaan puutteellisten lumitilojen takia lähes 500 000 m3 lumen vastaanottopaikoille. Kustannuksia tästä voidaan laskea kaupungille kertyneen noin 650 000 €, joista ainakin osa olisi voitu välttää kunnollisella lumitilojen suunnittelulla. Nykyään uudet asuinalueet suunnitellaan usein siten, että käytettävä rakennuspinta-ala maksimoidaan, jolloin lumelle ei jää riittäviä läjityspaikkoja talven yli varastointiin.

Toisin on uudessa Ouluun rakentuvassa Hiukkavaaran alueessa, jossa tavoitteena on rakentaa kestävä pohjoinen talvikaupunki, johon lumitilat kuuluvat oleellisena osana suunnittelua. Hiukkavaarassa talven olosuhteita pyritään pikemminkin hyödyntämään kuin lakaisemaan ne maton alle ja toivoa, ettei ongelmia synny. Periaatteena suunnittelussa on, että kun alue toimii talvella, toimii se kaikkina muinakin vuodenaikoina. Talvella lumitiloina käytettävät alueet tuovat kesäisin uudenlaista väljyyttä ympäristöön, jolloin niitä voidaan käyttää hyödyksi eri tavoin.

Lumitilojen suunnitteluun on kehitetty erilliset laskukaavat katualuille sekä tonteille ja kortteleille. Suunnittelussa kaduille mitoitetaan riittävän leveät välikaistat, ja tonteille, kortteleille sekä aukioille riittävät läjitysalueiden pinta-alat. Mitoitukset tehdään ottamalla huomioon paikalliset lumiolosuhteet, eli käytännössä lumen sadantamäärät. Katujen lumitiloja mitoittaessa lumitilaan tulevan lumen oletetaan tulevan ajoradan leveydeltä. Tonttien ja aukioiden tapauksissa lumitilan vaadittava pinta-ala lasketaan aurattavan alueen pinta-alan mukaan.

Lumitilamitoituksia voidaan käyttää missä tahansa päin maailmaa, jossa sataa talvisin lunta ottamalla huomioon paikalliset lumiolosuhteet. Jotta riittävien ja ennen kaikkea toimivien lumitilojen suunnittelu onnistuisi myös käytännössä, on läjitysalueiden kuivatus järjestettävä lumitilojen mukaan, jolloin sulamisvedet eivät aiheuta ongelmia ympäristölle. Riittävien lumitilojen suunnittelussa on paljon helpompi suunnitella kuivatus lumitilojen mukaan, kuin lumitilat kuivatuksen mukaan.

Käytännössä lumitilasuunnittelu tulee aloittaa jo asemakaavoitusvaiheessa, jolloin määritellään alueen tarkempaa käyttöä. Tällöin esimerkiksi katusuunnittelussa voidaan jo tässä vaiheessa ottaa huomioon lumen vaatimat tilat. Samoin tonttien ja kortteleiden osalta voidaan määrätä alueelta lumitilat, jolloin esimerkiksi pihasuunnittelussa otetaan huomioon lumen läjityspaikat.

Tämä artikkeli on osa Oulun Ammattikorkeakoulun rakennustekniikan koulutusohjelmaan kuuluvaa Miika Venetvaaran opinnäytetyötä, jossa ohjaajina toimivat Terttu Sipilä ja Ulla Paukkunen. Työn tilaajana toimi Oulun kaupunki, josta työhön osallistuivat Kai Mäenpää, Minna Komulainen, Jukka Aitto-oja, Eini Vasu ja Leena Kallioniemi.

Opinnäytetyö löytyy http://theseus.fi/handle/10024/76318


Yhdyskunta- ja ympäristöpalvelut, asemakaavoitus

  • Käyntiosoite work Solistinkatu 2,
  • Postiosoite postal PL 32 90015 Oulun kaupunki 90140 Oulu
  • Puhelin Kaavoitusarkkitehti
    Leena Kallioniemi work
    044 703 2425

    Kaavoitusarkkitehti
    Eini Vasu cell
    044 703 2402
Tiedot esitetään hCard-muodossa.