In English | På svenska | Tekstin koko A- A+

Teuvo Makkonen

 

VATTIHUUSIN KOULU

Oulun kaupungin palossa 1822 myös köyhäintalo tuhoutui. Uuden köyhäintalon hankkimiseksi ryhdyttiin ripeisiin toimenpiteisiin, mutta useista seikoista johtuen köyhäintalon eli vattihuusin, niin kuin kansa rakennusta oppi kutsumaan, rakentamiseen johtava urakkasopimus allekirjoitettiin vasta 1820-luvun lopulla. Nimitys vattihuusi on kansanomainen väännös ruotsin kielen sanasta fattighus = köyhäintalo.

Riitaa syntyi köyhäintalon tarvitseman tontin koosta, tarvitaanko koko kortteli vai puoli korttelia, "Köyhäin ei tarvitse sentään tanssia". Lopulta päädyttiin neljäsosatonttiin. Rakennuksen olisi pitänyt valmistua jo 1.10.1827 mennessä, mutta urakan ottanut haminalainen kauppias Ivan Avramoff ei näyttänyt olleen sanojensa mittainen mies. Määräaikaan mennessä oli ladottu vain muutama hirsikerros ja Avramoff joutui maksamaan rakennuttajalle korvauksia.

Uusi urakkasopimus tehtiinkin sitten 31.10.1829 pohjoissuomalaisten kanssa, oululaiset kauppiaat Joh. Abr. Fellman ja Johan Bergström ottivat köyhäintalon tehdäkseen. Avramoffin rakentama hirsikehikko purettiin ja homma pantiin uudelleen alkuun.

Rakennuksen valmistumisajankohdasta ei olla aivan varmoja. kesäkuuhun 1831 mennessä se lienee ollut lopullisesti käyttökunnossa. Tosin muutamia puutteita havaittiin, mm keittiö puuttui. Talossa oli 18 huonetta. Korkealla kivialalla seisten se näkyi kauas, ja oli aikanaan kaupungin komeimpia rakennuksia.

Vaivaishoito järjestettiin 1847 uudella tavalla ja köyhäintalo eli "vattihuusin" Kajaaninkadun ja Köyhäinhuoneenkadun (nyk. Koulukadun) kulmassa oleva rakennus joutui uuteen käyttöön. Muutaman vuosikymmenen myöhäisenä saapui Ouluun Bell-Lancaster-koulun aate ja vattihuusi sai olla "rouvien pientenlastenkoulun" opinahjona. Rakennuksessa suoritettiin remontti. Väliseinät purkamalla saatiin suuri koulusali. Liki kattoon saakka kohoavaksi tehtiin porrasasteisia lavitsoja, joilla oppilaat istuivat ikäjärjestyksessä tytöt ja pojat eri puolilla. Vuonna 1848 otettiin vastaan ensimmäiset oppilaat, yhteensä neljäkymmentä arvottuna 53:sta kouluun ilmoittautuneesta. Oppilaat tulivat köyhemmästä kansanosasta.

Jo tätäkin ennen, ilmeisesti 1842, alkoivat Collinin mamsellit antaa rippikoulua varten alkeisopetusta vaivaistalon asukkaiden lapsille samaisessa vattihuusin rakennuksessa. Opetus oli suomenkielistä ja tavoitteena lukutaidon saavuttaminen.

Vielä 1863 vattihuusi sai uuden koulumuodon, kun perustettiin "mamsellien koulu", joka oli tarkoitettu pientenlastenkoulun käyneille tytöille.

Kansakouluasetuksen mukaista opetusta Oulussa alettiin antaa vuoden 1874 syyskuun alusta ja ensimmäiset kansakoululaiset kokoontuivat 1.9.1874 vattihuusiin.  Tästä lähtien onkin rakennus ollut kaupungin koululaitoksen käytössä. Lisärakennus, nykyinen Kajaanintullin koulun päärakennus, valmistui 1897, mutta yllättävän hyväkuntoisena seisoo vanha maineikas vattihuusikin. Se toimii nykyisin erityiskoulujen veistosalina.

Monet oululaispolvet ovat koulunkäyntinsä Kajaanintullin koulussa aloittaneet ja siellä ensikosketuksen aapeluksiin saaneet. Kuuluisimpia Kajaanintullin entisistä oppilaista lienee säveltäjä Leevi Madetoja.