Tekstin koko A- A+

Aika Kalevan helmoissa

Vuoden 1967 Pohjoisen vuosikerta on siihenastisista ohuin, mikä ilmentää rahan hupenemista. Kalevan kanssa käytyjen neuvottelujen tuloksena kustannusyhtiöstä tuli Kalevan kirjallinen osasto. Lehti jatkoi ilmestymistään uudistunein resurssein.
 
Kaunokirjallisuuden osalta tapahtui mielenkiintoinen aaltoliike. Vuoden 1968 alusta runojen osuus kasvoi, kun itsekin runoilija ja taidemaalari Ahti Susiluoto oli toimitussihteeri. Mutta lyriikka väheni vuodesta 1969, kun Juhana Lepoluoto tuli Susiluodon tilalle. Lepoluodon lähdettyä kaunokirjallisuuden osuus kasvoi kokonaisuudessaan. Vuonna 1970 tuli kokonainen runopalsta lähes joka numeroon.
 
Turusta Oulun yliopiston kirjallisuuden apulaisprofessoriksi tullut Esko Ervasti julkaisi numerossa 4/66 laajan tekstin "Lumoutujat", yhden lehden koko taipaleen upeimmista jutuista. Hän erittelee ja vertailee klassisen ja modernin lyriikan muodollisia eroja.
 
Lehden pitkäkestoisin juttukokonaisuus oli helsinkiläisen kirjailijan Arto Kytöhongan kolumnisarja Suomineidon hameenhelmoilta. Sarja jatkui joka numerossa alkaen 13/70 lehden loppuun 6/71 eli yli puolitoista vuotta.
 
Numerossa 5/71 on laaja kokonaisuus "Kerran kesällä eli kybernetiikkaa Ämmänsaaressa". Se on Esko Ervastin ja Aku-Kimmo Ripatin vetämän kirjoittajaseminaarin satoa, osanottajien tekstejä ohjaajien kommentein. Mukana on myöhemmin Kustannus Pohjoisen kirjoittajaseulan läpi uineita kirjoittajia, kuten oululainen Edwin Anttila, 70-luvulla nousseiden emäntäkirjailijoiden kastiin lukeutunut Eeva Heikkilä sekä kärsämäkeläinen opettaja Anja Vähäaho, jonka suurin saavutus oli paikkakunnalla yhä toimivan Elämäntarinainstituutin perustaminen.
 

Teemanumero voimanosoituksena
 
Kirjallisuusarvostelujen osuus suureni loppua kohti. Samalla julkaisun tappiollisuus kasvoi ja Kalevan johto alkoi tähytä punakynää tilinpäätöksen alle.
 
Voimanosoitukseksi koottiin komea kirjallinen teemanumero Pentti Haanpäästä (4/71), joka on yksi lehden merkittävimpiä ja muistettuja kokonaisuuksia. Keskeisin teksti on Veijo Meren "Pentti Haanpään henkinen kehittyneisyys". Muita kirjoittajia ovat Haanpää-ekspertti Vesa Karonen sekä Esko Ervasti ja Pertti Karkama. Haanpään vävy, Kansan Tahdon toimittaja Aarne Hyvärinen käsitteli Tulenkantajissa vuonna 1934 ilmestyneistä kirjailijan pulamiespuheluista nostettua painokanneoikeudenkäyntiä ja itse tuomion langettaneita tekstejä.
 
         
 
Koska 4/71 oli kirjallinen teemanumero, Haanpää-aineiston lisäksi siihen sisältyi Juha Kouvon juttu liminkalaissyntyisestä Heikki Toppilasta sekä lehden toimitussihteerin, työmies-kirjailija Tauno Vesalan tyly tuomio Kalle Päätalolle "Kirjallisen riiston mestari".
 
 
Epilogi
 
Kalevan lopettaessa kannattamattoman lehden vuoden 1971 lopussa, päätoimittaja Aarni Mononen lupaili vuodeksi 1972 kahta teemanumeroa; niitä ei kuulunut. Tosin vuonna 1974 ilmestyi Kalevan kulttuuritoimittajan Kari Karemon toimittama Kianto-erikoisnumero.
 
Pohjoista tehtiin Oulussa, mutta sen kirjalliset kohteet ja avustajat levisivät ympäri maata. Oulun suhteen on aina vallinnut ristiriita. "Avojalakasten" mielestä synnyinkaupunki on maailman keskus, monet "tullista tulleet" kokevat sen ankeaksi ja kulttuurisesti tylyksi.
 
Juhana Lepoluoto kirjoitti "Matkakirjeen asuinpaikasta" (3–4/67). Siinä hän puhuu Oulun jantelaisuudesta Aksel Sandemosen hengessä ja Paavo Rintalan romaanin nimeen viitaten syyttää siitä "Oulun ja koko pohjoisen maan tervaporvareita ja porvarin tervareita, köyhiä, rikkaita ja keskiluokkaa ennen muuta". Tämä kritiikki edeltää paljon myöhäisempää Kirsti Simonsuuren Pohjoista yökirjaa (1981).
 
 
Teksti: Kari Sallamaa