Tekstin koko A- A+
KirjastoVirma

Avioliitto ja perhe

Koskenniemi muutti Turkuun alkukesällä 1922 vastavihityn vaimonsa Vieno Koskenniemen (o.s. Pohjanpalo) kanssa. Pariskunta oli tavannut vuonna 1917 ylioppilaskunnan illanvietossa, minne Koskenniemi oli kutsuttu kunniavieraaksi. Kuuluisan kirjailijan kohtaaminen kauhistutti emäntänä toiminutta Vieno Pohjanpaloa, "kun en osaa tuollaisen kirjailijan kanssa mitään puhua". Syksyllä 1919 solmittu kihlaus yllätti Helsingin kirjalliset piirit; Ajassa julkaistiin Maila Talvion novelli "Herra Pekka Storm ja hänen lähteensä", jota Talvion elämäkerran kirjoittaja Tyyni Tuulio arveli reaktioksi Koskenniemen kihlaukseen. Morsian pakeni kohua Vaasaan sisarensa luo. Kihlaus oli vähällä purkautua, mutta yhteisymmärrys löytyi ja häät vietettiin Vieno Pohjanpalon kotipaikkakunnalla Kokkolan Ykspihlajassa keväällä 1922.

Perheeseen syntyi kaksi lasta: Inna Katharina (1923) ja Hannu Antero (1924). Vieno Koskenniemen mukaan lapset saivat kasvaa vapaasti, kun kummallakaan vanhemmalla ei ollut aikaa heitä kasvattaa. Inna Koskenniemestä tuli englantilaisen filologian professori Turun yliopistoon, Hannu Koskenniemestä hovioikeudenneuvos.

[Kuva: V. A. ja Hannu Koskenniemi]

V.A. Koskenniemi kävelyllä Hannu-poikansa kanssa. WSOY.


Vieno Koskenniemi kuvaili aviomiestään luonteeltaan seuralliseksi. Hän tapasi ystäviään – kirjailijoita, filosofeja, tutkijoita, taiteilijoita - myös kotona Yliopistokadun "Atriumissa". Kerran hän joutui kiivaaseen sanaharkkaan filosofi Eino Kailan kanssa. Kun Kaila sanoi, ettei suomalaista kirjallisuutta kannattanut lukea, Koskenniemi käski hänet ulos talosta. Vaimon kertoman mukaan kahvikupit saattoivat lennellä puolin ja toisin myös puolisoiden väittelyissä, mutta sirpaleet korjasi aina rouva.

Koti oli Koskenniemelle paras työpaikka, vaikka perheen näkökulmasta jatkuvasti työskentelevä, vuorokaudenajoista piittaamaton puoliso ja isä oli aika rasittava – varsinkin, kun hän miettiessään käveli ympäri huoneistoa. "En ole koskaan nähnyt mieheni lepäävän", kertoi Vieno-rouva Eeva-lehden haastattelussa 1930-luvulla.

[Kuva: Koskenniemi perheen parissa]

Koskenniemi perheen parissa Sirmiossa kesällä 1960: miniä Anna-Maija K., sisar Maija K., puoliso Vieno K. sekä pojanpojat Martti ja Eero. Anna-Maija Koskenniemen arkisto.


Koskenniemet viettivät kesät maalla, yleensä Turun saaristossa ja 1940-luvun lopulta lähtien Hangon Sirmiossa, roomalaisrunoilija Catulluksen Sirmionen mukaan nimetyssä huvilassa.

[Kuva: Sirmio]

Sirmio kesällä 1955. Anna-Maija Koskenniemen arkisto.


Sielläkin perheenpää kirjoitti, mutta myös pelasi tennistä ja teki pitkiä inspiroivia kävelyretkiä metsässä ja meren rannalla.


Sivistynyt professorinrouva

Vieno Koskenniemi (1897-1990) oli sivistynyt nainen: hän oli estetiikan ja kielten maisteri ja osallistui aviomiehensä kirjallisen piirin toimintaan sekä koollekutsujana ja emäntänä että englantilaisen ja ranskalaisen kirjallisuuden tuntijana. Hän oli myös puolisonsa kumppani monilla ulkomaanmatkoilla. Avioliiton alkuaikoina hän työskenteli saksan tuntiopettajana Turun Suomalaisessa koulussa. Vuonna 1928 Vieno Koskenniemi sairastui tuberkuloosiin ja joutui Nummelan parantolaan, mikä merkitsi alakuloista aikaa perheelle. Hän kuitenkin toipui ja eli pitkän elämän.

Lauri Viljasen mukaan Vieno Koskenniemellä oli "edellytykset olla käytännöllisesti avuliaana miehensä tutkijantyössä". Nykypäivän näkökulmasta lausunto vaikuttaa akateemisesti koulutettua naista vähättelevältä, mutta aika oli toinen. Käytännössä rouva Koskenniemi oli miehensä sihteeri ja tutkimusapulainen. Hän myös kokosi miestänsä koskevan laajan arkiston, jota säilytetään Turun yliopiston kirjastossa. Vieno Koskenniemen persoonallista panosta puolisoiden välisissä kirjallisuuskeskus-teluissa voi tuskin väheksyä, vaikka hän vaatimattomasti totesikin, ettei ehtinyt lukea yhtä paljon kuin aviomies. Omana alueena hänellä oli englanninkielinen kaunokirjal-lisuus, jota hän luki alkukielellä.

V. A. Koskenniemi oli hyvin vaitonainen yksityiselämänsä suhteen. Hän mainitsee avioliiton solmimisen autobiografisissa kirjoituksissaan, mutta ei kerro mitään suhteestaan puolisoon. Hän ei koskaan jatkanut 1910-luvulle päättyviä muistelmia Onnen antimet ja Vuosisadanalun ylioppilas. Vaimon mukaan muistelmat tyrehtyivät käytännön hankaluuksiin: hän ei enää saanut selvää vanhenevan Koskenniemen käsialasta, eikä kirjailija halunnut sanella tai käyttää nauhuria.

[Kuva: Koskenniemen perhe]

Koskenniemen perhe 1960: tytär Inna, VAK, pojanpojat Martti ja Eero, vaimo Vieno, seisomassa miniä Anna-Maija ja poika Hannu. Anna-Maija Koskenniemen arkisto.

Tutustu myös näihin