Tekstin koko A- A+
KirjastoVirma

Erämaan armoilla

[Kuva: Erämaan armoilla]

E.N. Mannisen 1937 ilmestynyt esikoisromaani Erämaan armoilla on kustantajan antamasta mahtipontisesta nimestä huolimatta ennen kaikkea vauhdikas ja hauska kirja. Se koostuu kehyskertomuksen yhteen punomista 23 jutusta, joista osa oli jo aikaisemmin julkaistu eri lehdissä. Manninen oli huomattavasti muokannut ja viimeistellyt niitä ja sovittanut ne osaksi kehyskertomusta. Pitkä viimeistely tuotti tulosta ja kriitikot pitivätkin kirjaa yllättävän kypsänä esikoisteokseksi.

Erämaan armoilla -romaanin päähenkilö on Sutela, hieman omalaatuinen "suomenmies", joka keksii perustaa sikafarmin Inarin kairaan. Tuohon aikaan sikojen elinehdot Lapissa olivat heikohkot. Farminpito päättyy katastrofiin kun Sutela lähtee eräänä syksynä väärällä hetkellä hirvenpyyntiin ja sikojen ruuaksi tarkoitetut perunat ehtivät paleltua. Hänen ei auta kuin myydä siat Petsamoon ja lähteä parin kaverinsa kanssa vaiherikkaalle maitse ja vesitse etenevälle siankuljetusmatkalle. Matkan varrella he tapaavat erilaisia värikkäitä pohjoisen asukkaita ja kertovat toisilleen tarinoita.

Sutela kantoi sinkkiämpäriä kummassakin kädessään. Niissä lotkui veteen tehtyä suurusvelliä perässä ponnistelevien possujen mielenkiinnon virikkeeksi. Karju seurasi ensimmäisenä isäntänsä kantapäillä, sen perässä emakot letkuvin nappirivivatsoin ja viimeisinä pikku siat kiireesti kipittäen. Takimmaisina kaahusivat Nitonen ja Leikko, edellinen väljässä takissaan, jälkimmäinen lyysissä, työpuserossa. Nyrkissä kummallakin männynoksa, jolla he huiskien kuskasivat laiskimpia possuja.

Kirja perustuu tositapahtumiin, Mannisen jääkäritoverin Vilho Suvirinteen epäonnistuneeseen siankasvatuskokeiluun 1920-luvulla. Tapaukseen pohjautuva kasku elää edelleen erilaisina muunnoksina Inarin seudulla.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat monien Lapin-kirjojen tapaan matkalle, tietynlaiseen välitilaan, minkä kautta syntyy suuri osa kirjan ristiriidoista ja huumorista. Se kuvaa myös humoristisesti muualta tuotujen keksintöjen huonoa istumista Lapin karuun todellisuuteen. Sikojen kasvattaminen Inarinjärven tienoilla tuohon aikaan ei ollut hyvä ajatus. Toisaalta Manninen ei näe Lappia pysähtyneenä paikkana, vaan monet uutuudet ovat tervetulleita ja toivottavia, kuten puhelin.

Lopussa kirjan ristiriidat kuitenkin eheytyvät, ja se päättyy idylliin. Sikoja kuljettanut Suomi-laiva uppoaa, mutta Sutela on onneksi ottanut niille vakuutuksen. Jätämme haaksirikkoutuneet, Sutelan ja laivan kapteenin Jäämeren rannalla asuvan erakon kalakammiin, rauhaan maailmalta. 

[Kuva: Kirjailija E. N. Manninen]

Ensimmäinen versio Erämaan armoilla –romaanista syntyi Utsjoella. Kuva Betty Väänänen, 1930. Liisa Kankaan kokoelmat.

Tutustu myös näihin