Tekstin koko A- A+
KirjastoVirma

Gagarin kinoksessa, lyhyttä proosaa, WSOY 2000

"Gagarin kinoksessa on tekemistä täynnä, häijyllä huumorilla kevennettynä."
(Anne Välinoro, Aamulehti 30.9.2000.)

[Kuva: Gagarin kinoksessa]

Inhimillinen heikkous ja kolkuttava omatunto ovat johtavia teemoja novellikokoelmassa Gagarin kinoksessa. Skiftesvik antaa tarinoidensa ja niiden ihmisten puhua turhia selittelemättä tutuissa, merellisissä maisemissa.

Kokoelma sisältää novellit "Junankuorikello", "Fasaani", "Majakkamiehet", "Valopistooli", "Äiti ja Seija", "Gagarin kinoksessa", "Hometta" ja "Singer-ukko".


"Gagarin kinoksessa"

Kokoelman niminovellin päähenkilö voisi olla kirjailija itse. Taitava kerronta, jossa faktan ja fiktion rajaa on hyvin vaikea erottaa, hämmentää lukijaa: onko tarina totta? Novellin alkuosassa eletään Skiftesvikin lapsuusaikaa Martinniemen kylässä. Koulupoika vie kotiinsa hankeen sammuneen venäläismiehen, jonka hän uskoo olevan sankarilentäjä Juri Gagarin. Mummokin ounastelee, että kyllä vieras saattaa olla Gagarin. Avaruuslentäjän pelastaminen antaa pojan elämälle aivan uudenlaista mielekkyyttä. Novellin lopussa hypätään nykyhetkeen, ja kirjailija kertoo hyvin vakuuttavasti, miten hän on saanut osakseen erityiskohtelua Neuvostoliitossa ja myöhemmin Venäjällä. Tilannekomiikkaan perustuvan novellin ajankuva on hyvin tarkkaa ja antaa sille nostalgista väriä.


"Junankuorikello"

Sodassa kuolleen Antti Poutasen junankuorikello katosi rintamalla. Viimeisen kerran se nähtiin sotilaspastori Liimataisella, jonka piti toimittaa Poutasen vähäinen jäämistö tämän leskelle. Antin kelloa lähtee etsimään hänen rahapulan riivaama rintamakaverinsa Rekilä, jonka muistelujen kautta hypitään ajan eri tasoilla. Taustahenkilönä novellissa vilahtaa proomutelakan kymppi Alarik Kuokkanen, tuttu ilkiö Skiftesvikin edellisestä teoksesta Kotikoivuinen mies (1999).


"Fasaani"

Kurt Wainikaisen kotipihalla tepastelee päivittäin fasaani. Lintu edustaa yksinäisen Kurtin elämässä tuttuutta ja pysyvyyttä, ja siitä muodostuu hänelle pakkomielle: ammatissaan kirjankuvittajana hän ei suostu piirtämään mitään muuta. Fasaaninsa avulla Kurt ottaa lopulta uuden suunnan elämässään.


"Majakkamiehet"

Majakanvartija Viktor Koukkari ja majakkamestari Halonen ottavat mittaa toisistaan ja osaksi yhteisestä menneisyydestään hyisellä Perämerellä. Jäät valittavat uhkaavasti, ja katkeruuden ja nöyryytyksen lisäksi ilmassa leijuu kuoleman odotus, kenties kosto. Miesten välinen jännitys virittyy tässä tosipohjaisessa kertomuksessa äärimmilleen, eikä edes jää estä menneisyyden mustia peikkoja nousemasta esiin syvyyksistä.

Monista romaaneistaan tuttuun tapaansa Skiftesvik upottaa varsinaisen tarinan lomaan kirjeitä ja muita aidonoloisia asiakirjoja, jotka valottavat tapahtumien kulkua.


"Valopistooli"

Samankaltaiset painajaiset ja tunnontuskat, jotka vaivaavat novellin "Tuulen poika" (1985) Marttia, kiusaavat myös tämän lapsinovellin päähenkilöä, joka hänkin on nimeltään Martti ja kotoisin samoilta seuduilta pohjoisen pienestä satamakylästä. Martti varastaa laivan pelastusveneestä valopistoolin, mutta omatunto alkaa piinata: entä jos merimiehet joutuvat merihätään ja hukkuvat? Valopistoolin palauttamisesta tulee Martille lähes elämäntehtävä. Vähäpätöisiltä vaikuttavista asioista kasvaa novellissa suuria, koko elämää koskevia oikean ja väärän valinnan kysymyksiä. Myös sankaruus mietityttää: mitä kaikkea oman perheensä pelastamisen eteen saa tehdä?

Tähänkin novelliin on putkahtanut muun muassa Pystyyn haudatusta (1984) ja Tuulenpesästä (1990) tuttu venevalkama hylkeen traanista tehdyllä punamullalla maalattuine verkkovajoineen. Kyseinen vaja uhmaa edelleen aikaa reaalimaailmassa Kurtinhaudan "Villenrannassa".


"Äiti ja Seija"

Kuoleva äiti ja viehkeä Seija taistelevat paikasta novellin päähenkilön mielessä. Seijalla on toki muitakin ottajia, jonoksi asti. Novellin meripelastustyötä harrastavalle, lehden ilmoitusmyyjänä työskentelevälle "minälle" Skiftesvik on saanut rakennuspuita omista merellisistä harrastuksistaan ja työstään lehtimaailmassa. Novellin miljöö tuntuisi olevan hyvin oululainen. Juha Rosma käsikirjoitti ja Kalle Pursiainen ohjasi novellista samannimisen tv-elokuvan, joka esitettiin TV2:ssa vuonna 2003.


"Hometta"

Elämän paiskoma Viltteri ja hänen topakka lyylinsä Mallu keplottelevat jälleen itsensä kuiville joksikin aikaa, tällä kertaa mahtisanan "hometta" avulla. Kertoja kuvaa pariskunnan ja sen käsipuolen Jaakko-pojan ankeaa elämää hyvin myötätuntoisesti. Mallukin tuntuu kasvaneen ja olevan entistä enemmän kiintynyt Viltteriinsä, jonka viritykset valitettavasti menevät jälleen pieleen. Ihailtavaa kuitenkin on, ettei Viltteri vieläkään lannistu, vaan alkaa jo suunnitella seuraavia virityksiä, vaikka onkin jo yhtä lommoilla kuin vanha Taunuksensa.


"Singer-ukko"

Viltteri, Mallu ja heidän Jaakkonsa ovat Rauha-tädin syntymäpäivillä. Tunnelma on jännittynyt, sillä paikalla on myös Mallun sisko Riitta avomiehensä Uolevin kanssa. Siskokset ovat aina tapelleet, ja novellissa muistellaan heidän ronskia riitansa äitivainajan tavaroista, jotka olivat "vahingossa" lähteneet Riitan muuttokuorman mukaan. Sisarussodalta ei vältytä syntymäpäivilläkään. Juhliin saapuu lipeväkielinen ompelukonemyyjä Arvo, jota Viltteri lähtee Mallulta salaa käyttämään ravintolassa Oulussa. Toisin kuin Viltteri luulee, Mallu ei nukukaan sillä aikaa… Pariskunnalla tuntuu olevan asioita, joista on parasta olla kertomatta toiselle. 

Tutustu myös näihin