Tekstin koko A- A+

Pohjoinen happening järkyttää

Eräänlaista 1960—luvun päätepistettä edusti todellinen pohjoinen happening Oulun tuolloin suurimmalla ja näyttävimmällä estradilla, Pohjankartanon salissa — tosin Turusta tuotettuna. Syksyllä 1969 Suomen Talvisota -yhtye teki iskun Ouluun.

Oulun ylioppilaskunta tilasi syksyllä 1969 underground-henkisen Suomen Talvisota -yhtyeen esiintymään Pohjankartanon kouluun. Yhtyeen esiintyjäkaartiin kuului Suomen nimekkäimpiä U-miehiä — muun muassa M. A. Numminen, Jarkko Laine ja Markku Into.

M. A. Numminen oli muissa yhteyksissä viihdyttänyt myös lapsiyleisöjä, joten väärinkäsitysten välttämiseksi hän kielsi mainostamasta Oulun tilaisuutta nimellään. Kieltoa ei kuitenkaan noudatettu, ja paikalle saapui paljon lapsiperheitä katsomaan hauskaa setää.

Shokkihoitoa lamaantuneelle yhteiskunnalle

Seurauksena oli katastrofi. Nummisen omin sanoin: "Haukuimme yhteiskunnan, kirkon ja armeijan lyttyyn, Badding lauloi karmeita ennenkuulumattomia hillittömyyksiä, Harro (Koskinen) perkasi lahnan ja heitti jätteet yleisön päälle." Yksi näyttelijöistä, herra Lama, esitti lamaantunutta yhteiskuntaa, meni aina vain huonompaan kuntoon, joutui pyörätuoliin ja lopulta ruumisarkkuun. Tilaisuus päättyi masturbaatiofilmiin.

Happening jatkui Oulun ylioppilastalolla, Rauhalassa. Siellä kaksi opiskelijaneitoa pyörtyi järkyttyneenä näkemästään ja vietiin ambulanssilla sairaalahoitoon. Kaupungin ylipoliisipäällikkö antoi Suomen Talvisodalle ikuisen porttikiellon Ouluun.

Suomen Talvisodan happeningin voisi nähdä ennakoivan toista etelästä tuotettua heittotapahtumaa —  Jumalan teatterin esitystä Oulun kaupunginteatterissa parikymmentä vuotta myöhemmin.

U-miehet Oulussa  

Suomen Talvisodan happening Oulussa vuonna 1969 osui taitteeseen, jolloin iloinen yleisradikalismi alkoi kanavoitua puolueradikalismiksi. 1960—luvun lopulla myös moni undergroundin tekijöistä siirtyi puolueisiin ja osa yksinkertaisesti väsähti.

Pohjankartanon ja Rauhalan happeningit olivat rumpali Peter Widénin mukaan bändin huipentuma ja yksi muistettavimmista keikoista. Kirjassaan U (1982) Markku Into tapailee muistikuvia Oulun happeningista:

[Kuva: Markku Into: U]

Peter Widén takoo pulpetissa pannuja kaamea irve naamallaan. Hän huitoo kuin hullu, osumaprosentti on alhainen, hän putoaa palliltaan, kapuloi savujäätä hurmiossa. Kitaristi yrittää syödä kieliä, basisti itkee onnesta, Baddingin silmät ovat kiinni, hän unelmoi. M.A. Numminen tekee mikillä teurastajan viiltoja. - -
Pikkuhiljaa ensiraivo laimenee sen verran että Badding pääsee toiseen säkeistöön. Volyymi pudotetaan arvoituksellisesti, monttuaukinen yleisö ei kuollutkaan, helpotuksen huokaisuja, huusi ei rojahtanut niskaan. Tässä on jotain.
"Porsaat temmelsivät kauniina ryhmänä vastapäisen
kappelin viinitarhassa. Lumisissijoukkue hyökkäsi
ihmisiksi ja valitsi yhden porsaan presidentiksi.
Rauhanpiippu savusi valitsijamieskokouksessa.
Kaikki oli ihan pilvessä."
Baddingin laulussa on rockin perusainekset. Tulta navan alle! Vibaa puntiin! Pizzaa poskeen! Paimio palaa! Jugurttipurkki tahtoo naimisiin.
Biisi venyy ja paukkuu loppuakseen joskus. Se pamahtaa nappiin. Valot raukeavat. Kuuluu vain vahvareiden sihinää ja ihmisten huohotusta.

 

Lähteet:

Into, Markku 1982: U. Helsinki: Tammi.

Lindfors, Jukka ja Salo, Markku 1988: Ensimmäinen aalto. Helsingin underground 1967—1970. Helsinki: Kustannus Oy Odessa.

M. A. Nummisen www-sivut. http://www.ma-numminen.net/fin/kuka.shtml. [Viitattu 22.10.2005.]

Numminen, M. A. ja Saarinen, Esa 1981: Terässinfonia. Espoo: Weilin ja Göös.