Tekstin koko A- A+
KirjastoVirma

Teemana rakkaus

Kahleet

Kaikin niin arkisin askarin
kun sinun sivullas uurastin

kaikin niin kuumin ja kukkivin öin
kun sinun kerallas leikkiä löin

olen ma kultaiset kahlehet
takonut meille yhteiset

punaista kultaa ja purppuraa
vasten mustaa maailmaa.

(Jääpeili 1928)

Hellaakosken rakkausrunot väistävät imelyyden ja epäaidon helskyttelyn. Vahva pyrkimys aitouteen ja totuuteen ja yhtä vahva pateettisuuden välttäminen hengittävät runoihin yhä elämää. Satu Grüntahl toteaa Jääpeilin eroottisten runojen kuuluvan suomalaisen rakkauslyriikan kestävimpiin.

[Kuva: Hellaakosket]

Lempi ja Aaro Hellaakoski 2.6.1934 katukuvaajan kuvaamina. SKS / Kirjallisuusarkisto.

Aviopuoliso Lempi Hellaakoski oli runoilijan suuri rakkaus, jolle tämä vuosien saatossa kirjoitti rakkausrunonsa ja lyhyet aihetta valaisevat aforisminsa. Avioliittoa pidetään harvinaisen onnellisena.

Tyranni

Tuli pikkuprinsessa maailmaan.
Isä kynsi korvallistaan
että mikä tuon lienee tuonutkaan
tähän aivan talven niskaan.

Tuli sangen alasti pakkaseen
ja alkoi sen jeremiaadin,
joka turvaa itkun tyrskeeseen
ja merkitsee: minä vaadin.

Sitä kuunnellessa sietää kait
isäraukan raapia niskaa
- tuo tulokas laatii uudet lait
ja entiset syrjään viskaa.

Voi sinua, tyranni pikkuinen;
olet mahtaja aikamoinen,
sun valtas on kaksinkertainen:
olet kuopus ja esikoinen.

(Jääpeili 1928)

Avioliiton myötä astui Hellaakosken elämään toinenkin rakkaus: omat lapset Katri ja Eero. Esikoistytär Katri oli vasta vauva, kun Lempi Hellaakoski kävi ansiotyössä opettajana ja Aaro hoiti vauvaa kotona. Kiintymys säilyi lasten kasvaessa, ja isä osallistui jälkikasvunsa arkeen ohjaamalla näitä mm. luontoelämään, liikuntaan ja kirjalliseen ilmaisuun. Hellaakoski näki ja tunnusti lapsen arvon. Hän kirjoittaa aforistisesti:

- -
Lapsi ei ole hajonnut vielä
moneksi mahdollisuudeksi, joitten risat
roikkuvat meissä, kerjäten tai kapinoiden.
Siunaa lasta. Ja vapise, kun hän katsoo,
kun hän, täysimielinen, valikoi meitä,
kun hän, oikeamielinen, tuomitsee.

(Huomenna seestyvää 1953) 

[Kuva: Hellaakosken perhepotretti]

Hellaakosken perhe vuonna 1929: Aaro, Katri, Eero ja Lempi. Pispala, Tampere. SKS / Kirjallisuusarkisto.

Lähteet:

Grüntahl, Satu 1999: Uutta ilmaisua etsimässä. Teoksessa Suomen kirjallisuushistoria 2. Järkiuskosta vaistojen kapinaan. Helsinki: SKS, 311-321.

Hellaakoski, Aaro 1964: Runon historiaa. Helsinki: WSOY.

Hellaakoski, Katri 1993: Muistoja isästä. Teoksessa Viimeinen dinosauri. Näyttelyjulkaisu. Helsinki: Helsingin yliopiston kirjasto, 11-22.

Kupiainen, Unto 1953: Aaro Hellaakoski: ihminen ja runoilija. WSOY: Porvoo.

Sala, Kaarina 1993: Aaro Hellaakosken syntymästä 100 vuotta. Emäntälehti Martat 6/1993.

Valkonen, Kaija ja Koivunen, Elina 1997: Tulen luo, tulen luo. Teoksessa Kaija Valkonen ja Elina Koivunen: Suurin on rakkaus. Porvoo: WSOY, 275-290.