Tekstin koko A- A+
KirjastoVirma

Kaipaisen tuotannon arkirealismi

Utuiset neulat

[Kuva: Utuiset neulat]

Kaipainen kirjoitti Utuiset neulat (1960) työskennellessään lehtorina Liperin Viinijärvellä, jossa hänen miehensä toimi kunnanlääkärinä. Esikoisromaani syntyi vuosiksi taka-alalle työnnetystä kirjoittamisen pakosta: "Koska osa henkistä minääni oli jäänyt käyttämättä, tein päähenkilöstä turhautuneen kotirouvan."

Utuiset neulat kertoo pienin, yksityiskohtaisin havainnoin hyväosaisen kunnanlääkärin rouvan arjesta, jolle miehen vastaanotolle tulviva kärsimys muodostaa groteskin vastakohdan. Päähenkilöllä on aikaa ajatella, mutta pohdinnoista ei avaudu uutta, ne eivät jaksa ylittää lähielämän piiriä. Elämä riisuutuu vähitellen mahdollisuuksista, ja muutoksen kaipuu kääntyy mukautumiseksi.

Kärsivällisyyttä vaativa ompeleminen kuvaa kuitenkin liikettä ahtaassa tilassa. Kotirouva kanavoi tunteitaan käsitöihin, pakonomaiseen toistoon, joka purkaa neuroottista ahdistusta. Se on terapiatyötä, jopa tiedostamattoman kapinan ilmausta mutta ei puhkea toiminnaksi. Romaanin nimi viittaa kansanrunoon, jossa rukoillaan Neitsyt Mariaa ompelemaan sairasta niin ohuin neuloin, että ne ovat kuin utua.

Kädet helmassa

Kädet helmassa (1961) on Kaipaisen ainoaksi jäänyt runokokoelma. Hän toteaa sittemmin käyttäneensä runonsa näytelmissään ja romaaneissaan.

Kädet helmassa -kokoelman lyyrinen minä on pidättyväinen kuuntelija ja tarkkailija. Hän istuu sisällä ja antaa ulkopuolisten vaikutelmien virrata lävitseen. Usein ne tulevat ikkunaruudun takaa, kodinläheisestä maisemasta. Runokuvissa toistuvat vaalean sävyt, sammuminen, kylmyys, jäätyminen, vilu, lasittuminen, tuijotukseksi jähmettynyt liike.


Kuunteleminen on tehnyt huoneen päähäni,
kuunteleminen on vaiti ja ratisee merkitsevästi.

Minä kirjoitan ikkunaruutuun sinulle lahjan,
se on puutarhaasi varten, talvi on tullut,
kirjoitan haravan, kämmeneni kuvan,
viisi sormea. 

Puolikovat

[Kuva: Puolikovat]

Romaanissa Puolikovat (1962) seurataan eläytyvästi ja selittelemättä muutaman murrosikäisen "pimun" ja "karjun" ristiriitoja kotona sekä heidän jenginsä maleksimista lauantai-iltana pikkukaupungin kaduilla. Tilanteen kiteyttää erään jengiläisen toteamus: "Ei mikään hima ole hyvä. Kartsalla on parempi."

Nuorten puheet ovat onnistuneesti kirjallisuuteen sovitettua slangia. Romaanin esitöinä Kaipainen nauhoitti nuorten keskusteluja ja sijoitti siihen joitakin repliikkejä sellaisinaankin, minkä voi nähdä ennakoivan myöhempää todellisuushakuista kerrontatapaa.

Urbaanin puhekielen tunkeutuminen kirjallisuuteen oli ajan ilmiö, joka kuvasti yhteiskunnan kaupungistumista ja nykyaikaistumista. Kielellisen murroksen merkittävä ilmaus oli vuotta aikaisemmin ilmestynyt Pentti Saarikosken omintakeinen käännös amerikkalaisnuorison kulttikirjasta, J. D. Salingerin romaanista Sieppari Ruispellossa (1951).

Kaksi lukukautta

Kasvua rajoittavana kehyksenä Kaksi lukukautta -romaanissa (1964) on 1960-luvun alun ahdasmielinen maaseutukoulu. Kerronnan ironinen perussävy syntyy usein siitä, kun Irja ymmärtää asemansa kouluyhteisössä toisin kuin ympäristö. Oppilaat ovat antaneet hänelle pilkkanimen "Nuokku".

Muutoksen käynnistää kouluun saapuva nuori sijainen, jota Irja nimittää mielessään Pojaksi. Tulokkaan radikaalille opetusfilosofialle naureskellaan, mutta Pojan saadessa oppilaiden suosion opettajakunta alkaa kokea hänet uhkaksi. Irja sen sijaan omaksuu Pojalta uuden ihanneopettajan mallin. Irjan kehityksen kautta satirisoidaan vanhentuneita opetusmenetelmiä ja opettajahuoneen muutosvastaisuutta.

Irjan identiteettikriisi saa jopa raamatullisia sävyjä. Hän itsenäistyy isähahmon, filmitähteä muistuttavan koulun pappisrehtorin vallasta ja takertuu edistykselliseen Poikaan, josta on aluksi yhtä riippuvainen kuin rehtorista. Etäisyyttä kumpaankin tuo pitkä sairasloma.

Irjan vatsatyrän kipuilu rinnastuu synnytyspolttoihin ja leikkaushaava oireilee kuin stigma. Kivut ja raskausviittaukset symboloivat henkistä uudistumista, vaikeaa itsenäistymisen prosessia. Palattuaan töihin Irja näkee opettajayhteisön kriittisemmin ja alkaa pohtia omaa opettajuuttaan. Hän päättää jatkaa opintojaan kehittyäkseen paremmaksi kasvattajaksi.

Loppu jää avoimeksi, mutta Irjan henkinen kasvu vertautuu opettajakunnan täysivaltaiseksi jäseneksi tulemiseen kuin konfirmaatiossa. Liikkuvasta junasta katsottuna rehtori muistuttaa pappia alttarilla:

Hän katsoi Samun mustaa suggeroivaa hahmoa, joka etääntyi etääntymistään kuin pappi alttarilla, kun on saanut konfirmaation ja kävelee kirkon keskikäytävää ovelle, ulos, pois... 

Lähteet:

A.R. 1960: Kotirouvan käsityö. Ylioppilaslehti 18.11.1960.

Gröndahl, Henry G. 1962: Finsk lyrikskör. Hufvudstadsbladet 3.3.1962.

Gröndahl, Henry G.: Spegelbilder. Hufvudstadsbladet 15.11.1962.

Gröndahl, Henry G. 1965: Två miljöskildringar. Hufvudstadsbladet 21.1.1965.

Haikara, Kalevi 1962: Tasalaatuista kotimaista. Kansan Uutiset 23.12.1962.

Holappa, Pentti 1962: Kolme runokirjaa. Helsingin Sanomat 6.1.1962.

Isotalo, Kaarlo 1961: Runoilevia naisia. Turun päivälehti 22.12.1961.

Kaipainen, Anu 1980: Anu Kaipainen. Teoksessa Herkät syrjähypyt. Proosakirjailijat ja runot. Toim. Salma Saure. Helsinki: Weilin & Göös, 62–67.

Kaipainen, Anu 1986: Kun on rakastanut paljon. Porvoo – Helsinki – Juva: WSOY.

Kekkinen, Raili 1965: Anu Kaipainen: Kaksi lukukautta. Kaltio Vol. 21 (4), 86.

Koskenniemi, V. A. 1960: Palkintokilpailun satoa. Uusi Suomi 13.11.1960.

Krook, Kajsa 1961: Prat för pris. Hufvudstadsbladet 6.1.1961.

Mattila, Pekka 1962: [Kirjallisuuskatsaus]. Valvoja Vol. 81, 178–180.

Mattila, Pekka 1962: Uutta lyriikkaa. Valvoja. Vol. 82, 202–206.

Niemi, Irmeli 1962: Ensimmäiset kartat. Parnasso Vol. 21 (5), 230–231.

Niemi, Juhani 1995: Proosan murros. Kertovan kirjallisuuden modernisoituminen Suomessa 1940-luvulta 1960-luvulle. Helsinki: SKS.

Niiniluoto, Marja 1964: Vuosi kuin reikäleipä. Helsingin Sanomat 16.11.1964.

Paasilinna, Erno 1963: Naistenhan maailma on. Suomalainen Suomi. Vol 31 (1), 44–46.

Pennanen, Eila 1963: Anu Kaipainen: Puolikovat. Yhteishyvä 27.3.1963.

Pennanen, Eila 1960: Pitsiromaani. Parnasso Vol. 10 (8), 369–370.

Piirto, Pekka 1962: Puolikovat paineessa. Helsingin Sanomat 5.11.1962.

Piirto, Pekka 1960: Utuisten neulojen paine. Suomen Sosialidemokraatti 4.11.1960.

Polkunen, Mirjam 1962: Kaksi kotimaista. Uusi Suomi 3.12.1962.

Pylkkö, Tuula 1965: Katederin kummankin puolen. Suomen Sosialidemokraatti 24.1.1965.

R. K.: WSOYn romaanikilpailun satoa: Keskinkertaisia naisten romaaneja. Kansan Uutiset 22.11.1960.

Tarkka, Pekka 1960: Arkinen elämänkuva. Helsingin Sanomat 3.12.1960.

Tarkka, Pekka 1961: Esikoiskokoelmia. Uusi Suomi 23.12.1961.

Tiusanen, Antero 1963: Nuorista. Suomen Sosialidemokraatti 5.1.1963.

T.M.P. 1964: Sääli, sääli. Kansan Uutiset 3.12.1964.

Turtiainen, Arvo 1961: Kaksi esikoista. Kansan Uutiset 8.12.1961.

Vainikkala, Marja-Riitta 1979: Anu Kaipaisen kertomatapa. Pro gradu. Jyväskylän yliopisto. Kirjallisuuden laitos. Jyväskylä.

Tutustu myös näihin