Tekstin koko A- A+

Kaltio - Pohjoisen raikas lähde

Kun toinen maailmansota, Lapin sota ja Petsamon kausi päättyivät, loppui myös eteläsuomalaisten kiinnostus pohjoiseen kulttuuriin. Pohjoinen jäi ikään kuin eräänlaiseen henkiseen tyhjiöön.

Pohjoista kulttuuria ja identiteettiä elävoittävälle julkaisulle oli kuitenkin tilaus ainakin pohjoisessa, varsinkin kun paikallisissa sanomalehdissä kulttuuria käsiteltiin verraten vähän. Niinpä toimittajat Atte Kalajoki ja Reino Rinne perustivat 1945 Oulussa kulttuurilehti Kaltion, ”pohjoisen raikkaan ja kylmän lähteen”.
 
Kamarineuvos Atte Kalajoki. Kuva: Kaleva / Jukka-Pekka Moilanen.
 
 
Pohjois-Suomen asialla
 
Jo ensimmäisen Kaltion pääkirjoituksessa julistettiin, että on päästävä irti Pohjois-Suomen eristyneisyydestä, mutta toisaalta korostettiin, että kiinnostuksen Pohjois-Suomea kohtaan täytyy herätä sisältäpäin. Kaltio otti näin osaltaan tehtäväkseen sodan jälkeisen Pohjois-Suomen henkisen ja kulttuurisen jälleenrakentamisen, mutta teki tätä jälleenrakennusta historian perustalle.
 
Kaltion linjana on ollut sallia erilaisten näkemysten esittäminen. Kulttuuriarvojen merkityksestä pohjoiselle puhuttiin jo lehden ensi numerossa. Lehti on myös alusta alkaen pyrkinyt poliittiseen puolueettomuuteen ehkä Turo Mannisen vasemmistolaispainotteista päätoimittajakautta (1967–1972) lukuun ottamatta.
 
Vaikka Kaltion poliittiseksi ja ideologiseksi linjaksi otettiin kulttuurisuus, myös yhteiskunnalliset kysymykset mahtuivat lehden linjaan. Esimerkiksi jo ensimmäisen päätoimittajan, Atte Kalajoen, aikana (1945–1963) nousi keskeiseksi aiheeksi yliopiston saaminen pohjoiseen. Kun Oulun yliopisto lopulta perustettiin vuonna 1958, oli tullut selväksi, että Kaltio oli myös yhteiskunnallinen vaikuttaja. Kaltio on ajanut voimakkaasti myös maakuntakirjastoa, Pohjois-Suomen historia -teossarjaa ja Pohjois-Pohjanmaan kulttuurirahastoa.
 

Nurkkakuntaisuuden ongelma
 
Kaltiolle oli pitkään leimallista kulttuurin hahmottaminen menneisyydestä käsin, ja lehteä kritisoitiinkin vanhoillisuudesta. Kaltion toimituksessa kuitenkin katsottiin, että juuri tietoisuus alueellisista traditioista antaa omaleimaisuutta pohjoiselle kulttuurille.
 
         
 
Eräillä päätoimittajilla pohjoissuomalaisen kulttuurin tukeminen on korostunut erityisesti. Tuomo Jämsän päätoimittajakaudella (1984–1986) nousi tärkeäksi teemaksi alueellinen epätasa-arvo. Tuure Holopaisen aikana (1988–1995) puolestaan painottui maakunnallinen, eritoten pohjoispohjalainen identiteetti. Martti T. Asunmaan ollessa päätoimittajana (1973–1983) taas korostettiin Kaltion ja yleensä alueellisen median merkitystä pohjoissuomalaisena vaikuttajana.
 
Pohjoisuutta ulkopuolelta katsovasta Kaltio on saattanut vaikuttaa nurkkakuntaiselta. Lehteä onkin syytetty liian alueellisesta rajautumisesta ja vetäytymisestä yleisestä kulttuurikeskustelusta. Lehden alkuvaiheessa artikkelien teemat kieltämättä rajautuivat lähinnä Pohjois-Suomeen, ja Etelä-Suomea käsittelevät artikkelit olivat harvinaisia. Syytös ahtaasta regionalismista on kuitenkin yleistys, sillä myöhemmin myös eteläsuomalainen kulttuuri ja kansainvälisyys saivat Kaltiossa runsaasti tilaa. Vuosina 1953–1954 julkaistiin jopa saksan, englannin ja tanskankielisiä artikkeleita.
 
 
Teksti: Juha Ridanpää
 
Lähteet:
Ridanpää, Juha (2009). Geopolitics of humour: The Muhammed cartoon crisis and the Kaltio comic strip episode in Finland. Geopolitics 14: 4, 729-749.

Tutustu myös näihin