Tekstin koko A- A+

Roikale, rötkäle, lurjus: kielikuvat ja sanavalinnat

Anttila-teosten kieli on sekin tietyllä tavalla lajityypillistä ja toisteista. Miehet ovat naisten puheissa roikaleita, rontteja, rötkäleitä, rotkaleita, ketkaleita, lurjuksia, luikureita ja herroja – herra pankinjohtaja, tuomarinlurjus, maisterinroikale. Määreet eivät kuitenkaan ole aina kielteisiä. Niiden merkitys on luettava asiayhteydestä, sillä niiden käyttäminen on teosten tyylille hyvin ominaista.

         

Suuttuessaan naiset puolestaan näkevät punaista, kaiken kuin sumun tai usvan läpi. Tyylilleen uskollisesti Anttila kuvaa naispäähenkilönsä tuohtumista tai rakastumista samoin lausein välittämättä siitä, mitä ammattikuntaa tai koulutustasoa päähenkilö edustaa.

Sama piirre näkyy miespäähenkilöiden ja sivuhenkilöiden käyttämissä ilmaisuissa: esimerkiksi katkeroitunut työkaveri hymyilee katkerasti, sanoo kitkerästi jne., oli hän sitten tarjoilija, kassa, opettaja, matkaopas tai atk-asiantuntija. Usein toistuvia fraaseja ovat myös X:ään meni piru ja nainen on naiselle susi.

Naisten viihteeksi teoksissa esiintyy poikkeuksellisen usein sana konjunktuuri, mutta sehän on tietysti aivan tarkoituksellista.

Teksti: Myry Voipio