Tekstin koko A- A+
KirjastoVirma

Kim, kamera ja komero

Mirjami Hietalan nuortenkirjoissa päähenkilö on yleensä murrosikäinen. Kim, kamera ja komero (1986) kertoo hieman nuoremmasta, 12-vuotiaasta valokuvauksesta kiinnostuneesta Reetasta. Kim on Reetan laulajaidoli Kim Wilde, kamera on hänen haaveensa ja komerosta tulee paikka, missä hän saa rauhassa mietiskellä rauhanaatetta.

[Kuva: Kim, kamera ja komero]

Hietala kertoo halunneensa kirjoittaa hauskan ja onnellisen kirjan. Hänen yllätyksekseen pääteemaksi nousi rauhanaate:

...miten lapsi tai varhaisnuori kokee rauhantyön ja mitä mahdollisuuksia hänellä on sodanpelkonsa voittamiseen,
Hietala kysyy.

Reetta toimii rauhanaatteen puolesta ja vastustaa eläinkokeita. Molempia aatteita hän pyrkii toteuttamaan kotona ja koulussa. Lukija huomaa, että aivan tavallinen nuori voi esittää yleismaailmallista ystävyyden ajatusta omassa lähiympäristössään.

Reetan elämään kuuluvat nuoren tytön unelmat ja tavallinen perhe, jossa jokaisen hermot välillä kiristyvät. Erilaiset asiat limittyvät yhteen myös huumorillisesti. Eräässä kohtauksessa Reetta kinuaa äidiltään rahaa ilman eläinkokeita valmistettujen meikkien, kajalin ja silmäluomille levitettävän kultapölyn ostoon. Työrauhaa toivova äiti hermostuu:

- Minä maksan minä maksan minä maksan, äiti huusi. - Kun vain menet tiehesi. On siinä jotain hullua, että sinä haluat kultapölyä luomille ja tiedät, ettei joillakin ole edes ruokaa elääkseen.
Reetta laahusti huoneeseensa. Tuntui kuin äiti olisi läimäyttänyt päin naamaa. Äiti oli oikeassa, mutta äiti oli väärässä. Jos osti Beauty Without Cruelty -tuotteita, rahat menivät koe-eläinsuojelulle, ja jos eläimiä ei kidutettu, ei keksitty uusia aseita. Kultapöly oli rauhanpölyä. (108)

Kim, kamera ja komero käsittelee uutiskuvien välittämiä sodan kauhuja nuorta lukijaa ahdistamatta. Lämmin huumori ja Reetan perheenjäsenten välinen avoimuus luovat aiheelle turvallisen kehyksen. 

Tutustu myös näihin