Tekstin koko A- A+

Koskenniemen Merikoski

Tunnetuin, monien mielestä merkittävinkin oululaisperäinen runoilija, V. A. Koskenniemi on kirjoittanut muutamia Merikoski-aiheisia runoja, useimmat tilauksesta.

"Merikoski" Oulun koulujen 300-vuotisjuhlaan, eli kaupungin triviaalikoulun perustamisen johdosta. Se on julkaistu kokoelmassa Hiilivalkea (1913).

Runossa Merikoski on Kainuun poika, joka mykkänä laulaa vasta Oulun rannoilla. Oulujoki on saanut tyynen voimansa lakeuksilta. Ja runoilija nostattaa tunnelmaa viimeisessä säkeistössä:

Merikoski, kohtalomme — aina uus ikivoima lauluhusi kerää! Sukupolvet nukkuu lauleluus, sukupolvet lauluhusi herää.

     

Yhdessä tunnetuimmista runoistaan, "Koulutiessä" (Uusia runoja, 1924) Koskenniemi viittaa Merikosken tuttuun säveleeseen.

Varsinaisesti koulu ja koski yhdistyvät runossa "Koulu kosken rannalla" kokoelmassa Tuli ja tuhka (1936).

 

Vaikka suoranaista viitettä ei ole, runo on sepitetty tilauksesta Koskenniemen koulun, Oulun lyseon merkkivuositilaisuuteen tai entisten oppilaiden tapaamiseen.
 


Teksti: Kari Sallamaa