Tekstin koko A- A+
KirjastoVirma

Magdaleena ja maailman lapset

[Kuva: Magdaleen ja maailman lapset]

Magdaleenan ja maailman lapsien (1969) monipohjainen myyttikuvio on kekseliäästi sovitettu nykyaikaistuvaan maalaiskuntaan. Sen tapahtumissa ja henkilöissä menevät päällekkäin Uuden Testamentin kertomus Martasta, Mariasta ja Jeesuksesta sekä kansanomainen Maria Magdaleenan legendaperinne.

Moniaineksinen kollaasi syntyy, kun myyttikehysten sisällä yhdistyy Pekka Tarkan sanoin

"päivänkohtaisena materiaalina 1960-luvun koko ääni ja vimma: keskustelu rodullisista vähemmistöistä, demokraattisesta kasvatuksesta ja avioliitosta, lasten ja naisten emansipaatiosta, maailmanlaajasta yhteisvastuusta nälän, saastumisen ja totaalisen sodan aikakaudella".

Magdaleenan ja maailman lapsien moniaineksisuus käy vaikeaksi hallita ja uhkaa hajota. Näin romaani peilaa medioituvan ja nykyaikaistuvan 60-luvun moninaisia ajankuvia ja monimutkaistuvaa maailmaa. Se on 60-luvun idealismin tilinpäätös, joka sisältää epäilyjä, ironiaa ja avoimeksi jääviä kysymyksiä.


Kaipaisen radikaali Kristus

Raamattua päivitettiin muutenkin kotimaisessa kirjallisuudessa. Vuonna 1969 ilmestyivät Saarikosken suomentama Matteuksen evankeliumi, nuorten teologien Terho Pursiaisen ja Jouko Lehtosen kiivaat pamfletit Uusin testamentti ja Kirkon kiväärit sekä Iikka Vuotilan apostolien aikaa Nyky-Suomeen rinnastava romaani Herra Petteri lähti merille.

Kaipaisen romaanin tapahtumat käynnistää paikkakunnalle saapuva partaradikaali lääkäri. Hän on 60-luvun radikalismin äänitorvi, symbolisesti Kristus, joka herättää apteekkarin tyttärien – käytännöllisen Martan ja tunteellisen Magdaleenan – sosiaalisen omatunnon. Nyky-Messiaan sanoma on yhdistelmä uusvasemmistolaista pamflettia ja Vuorisaarnaa, mutta sen paatosta taittaa kertojan ironia.

Romaanissa pohditaan osallistumisen ja utopian todeksi elämisen vaikeutta. Globaalia syyllisyyttä kantavan Magdaleenan pako psykoosiin ja polttoitsemurha on protesti, joka ilmaisee yksilön voimattomuutta ongelmien edessä. Vaihtoehtoisena loppuratkaisuna on Martan yritys purkaa ryhmäliitolla perhe- ja omistussuhteet. Kristus on jo tässä vaiheessa noussut taivaaseen: sosialistilääkäri on lentänyt ratkomaan kolmannen maailman ongelmia.


"Minkä te teette yhdelle näistä pienimmistä..."

Romaanin Magdaleenan myyttivastineet ulottuvat Raamatun ja kansanrunon naisia kauemmas, äitijumalattariin, jotka itkevät lapsiaan. Kansanrunon lapsensurmat rinnastuvat arkiväkivaltaan perheissä, juutalaislasten kohtaloihin keskitysleireillä sekä Biafran ja Vietnamin lasten kärsimyksiin. Insestitabua käsitellään sadun keinoin: romaaniin on upotettu Grimmin veljesten sadut "Pikku veli ja pikku sisar" sekä "Tähkäpää".

Magdaleena ja maailman lapset on nimensä mukaisesti lasten asialla. Moninkertaiset lapsensurmat ja hyväksikäytöt kiinnittävät huomion siihen, mitä kasvatuksella tukahdutetaan: lapsessa piilevään uuden ihmisen mahdollisuuteen. Romaanin freudilaisesti asioita auki kerivä rakenne osoittaa, että henkilökohtaisten ongelmien juuret ovat usein lapsuudessa ja että vasta ratkaisemalla yksityiset ongelmat voidaan edetä yleiseen muutokseen.

Ydinperhe onkin romaanissa freudilaisittain rikospaikka, jonne toistuvasti palataan. Ydinperhettä rikotaan kärjistyksin, jotka muun muassa tekevät isästä poikiensa veljen. Vaihtoehtoina väläytetään Summerhillin ja kibbutsien kaltaisia kollektiivisia kokeiluja. Myös lisääntymisteknologian mahdollisuuksia pohditaan. 

Lähteet:

Arvola, Oiva 1969: Anu Kaipaisen vesimatka. Satakunnan kansa 1.9.1969.

Envall, Markku 1985: Nasaretin miehen pitkä marssi: esseitä Jeesus-aiheesta kirjallisuudessa. Porvoo: WSOY.

Enwald, Liisa 1989: Magdaleena ja maailman lapset – Anu Kaipainen. Teoksessa "Sain roolin johon en mahdu". Suomalaisen naiskirjallisuuden linjoja. Toim. Maria-Liisa Nevala. Helsinki: Otava, 633–635.

Enwald, Liisa 1999: Naiskirjallisuus. Teoksessa Suomen kirjallisuushistoria 3. Rintamamieskirjeistä tietoverkkoihin. Toim. Pertti Lassila. Helsinki: SKS, 199–211.

Forsblom, Harry 1969: Evankeliumi Anun mukaan. Helsingin Sanomat 19.10.1969.

Forström, Tua 1969: Anu Kaipainen om vår position i ett samhälle av skuld och matklöshet. Nya Pressen 3.12.1969.

Gröndahl, Henry G. 1969: Legend om vår tid. Hufvudstadsbladet 12.12.1969.

Helka, Leena 1969: Iloinen kasvatusoppi. Satakunnan Kansa 1.9.1969.

Huhtala, Liisi 1969: Ilolla osallistukaamme. Turun Sanomat 6.12.1969.

Hyvärinen, Matti 1994: Viimeiset taistot. Tampere: Vastapaino.

Jäminki, Olavi 1969: Sellaista ei huomattu... Kansan Lehti 16.12.1969.

Kaipainen, Anu 1973: "Kokemuksia myyttien ja kansanperinteen käyttämisestä". Parnasso. Vol. 23 (3), 157–160.

Kaipainen, Anu 1976: Miten romaanini syntyvät. Teoksessa Kirjoittajan eväät: näkökulmia luovaan kirjoittamiseen. Toim. Jouko Lehtonen ja Ilpo Tiihonen. Jyväskylä: Gummerus, 130–139.

Kivilinna, Rauni 1969: Voi veljet, mikä kirja. Kaleva 31.10.1969.

K.J.K 1969: Iloinen kasvatusoppi. Vaasa 1.11.1969.

Koskela, Raija 1969: Maria Magdalainen. Keskipohjanmaa 9.11.1969.

Kujala, Anne 1969: Lääkärin etiikka muuttuvassa maailmassa. Medisiinari 9/1969.

Lehto, Leevi 1969: "Synkkaako". Parnasso Vol. 20 (1) 1970, 51–51.

Lehtola, Erkka 1969: Hän kulki lasisen kellon sisällä. Aamulehti 1.11.1969.

Linstedt, Leo 1969: Maria Magdaleenan vesimatka. Kansan Uutiset 15.11.1969.

Moilanen, Aimo 1969: Fantasiaa ja sittenkin totta. Pohjolan sanomat 12.12.1969.

Nortia, Aila 1970: Ymmärtämätön sukupolvi. Vartija Vol. 83 (1) 1970, 29–31.

Palm, Matti 1969: Maria Magdaleena ja uusin Jeesus. Suomalainen Suomi – Valvoja 9/1969, 559.

Pennanen, Eila 1969: Maailman asioita. Yhteishyvä 5.11.1969.

Polkunen, Mirjam 1979: Anu Kaipainen: Magdaleena ja maailman lapset. Teoksessa Romaani ja sen tulkinta. Toim. Mirjam Polkunen. Helsinki: Otava, 180–188.

Rajala, Panu 1969: Anu Kaipainen: Magdaleena ja maailman lapset. Ylioppilaslehti 3.12.1969.

Ripatti, Aku-Kimmo 1970: Anu lentää. Pohjoinen 2/1970, 24.

T.S. 1969: Jeesusradikaalit ja Biafra. Teinilehti 17/1969.

Tarkka, Pekka 1980: Suomalaisia nykykirjailijoita. Helsinki: WSOY.

Sundqvist, Harry 1969: Maailman kokemisesta. Suomenmaa 18.12.1969.

Uotila, Ilkka 1969: Punainen matto ja hurraa. Päivän Sanomat 26.10.1969.

Villa, Kyllikki 1969: Nykyaikainen legenda. Maaseudun Tulevaisuus 11.11.1969.

Virisalo, Toini 1969: Tehkää jotakin käytännössä. Päivän Sanomat 8.11.1969. 

Tutustu myös näihin