Tekstin koko A- A+
KirjastoVirma

Lapin-kirjailija

E. N. Mannisen kirjallinen tuotanto ajoittuu 1920–40-luvuille ja koostuu viidestä romaanista ja suuresta joukosta novelleja ja muita lehtikirjoituksia. Nykyään hänen tunnetuin teoksensa on varmasti 1938 ilmestynyt Tunturi uhkaa, josta on otettu uusi painos viimeksi 80-luvulla. 1998 julkaistiin kokoelma Mannisen novelleja ja asiajuttuja nimellä Kahdentoista härjän raito.

Lappia käsittelevä kaunokirjallisuus syntyi 1920- ja 1930-luvuilla. Siihen asti Lappia oli kuvattu lähinnä matkakertomuksissa ja tieteellisissä tutkimuksissa. Kaunokirjallisuudessa kuvattiin suomalais-saamelaista rajamaata ja alettiin hahmotella lappilaista identiteettiä.

Lapin-kirjallisuuden merkitystä ajan kirjallisessa kentässä on vaikea määritellä. Se on syrjässä etelässä määritellyistä kirjallisuuden yleisistä linjoista. Lapin-kirjallisuus oli tyyliltään vanhoillista, ja se voidaan liittää osaksi kansankuvauksen perinnettä, joka muodosti vastavoiman ajan moderneille ja urbaaneille suuntauksille. Joka tapauksessa sen tarjoama romantiikka ja eksotiikka näyttävät olleen varsin suosittuja lukevan yleisön keskuudessa.

E. N. Mannisen kirjalliselle tyylille on ominaista humoristinen jutustelu. Hän on osuva ja värikäs luonnon ja ihmisten kuvaaja. Hänen kirjoissaan on paljon todellisuuteen perustuvaa ainesta ja faktaa ja fiktiota sekoittamalla hän luo hyvin elävän kuvan pohjoisesta elämänmenosta.

Tutustu myös näihin