Tekstin koko A- A+

Naisen asialla

Jorma Kurvisen mukaan Nyyrikki on ollut aina naisen asialla. Esimerkkinä Kurvinen mainitsee Nyyrikin suosituimman kirjailijan, Hilja Haapalan. Haapalan kirjoitti tyttöjen oikeudesta omaan elämään, opiskeluun, ammatin saamiseen ja perintöön, mikä oli ennennäkemättömän rohkeaa oloissa, joissa naista kohdeltiin vain työtekijänä tai jonkun miehen lasten äitinä. Toinen yleinen teema 1920- ja 1930-luvuilla oli yksinäisen äidin kohtalo.

Alkuvuosien Nyyrikissä on paljon heijastusta romantiikasta ja varsinkin suomalaisen uusromantiikan piirteitä. Naista kuvaillaan miehen näkökulmasta ja tunteet kuvaillaan voimakkaina. Viettelijätärhahmot samoin kuin pelkästään miehen tunteiden tai fyysisen halun kohteina kuvatut naiset ovat tavallisia. Näkemys naisesta kärsivänä, uhrautuvana ja pelastavana on eniten esillä alkuaikojen kertomuksissa.

Miehen suojelua tarvitsevia lapsinaisia ja arkkityyppisiä äitihahmoja esiintyy myös paljon alkuaikojen numeroissa. Myöhempinä vuosikymmeninä äitihahmo osittain särkyy: vastuuntuntoista äitiyttä ei eristetä muista yhteyksistä ja ominaisuuksista. Huonojakin äitejä kuvaillaan, mutta tarinat ovat tällöin opettavaisia.

Vuosikymmenten aikana madonnamaiseen lempeyteen tulee mukaan lujaluonteisuutta ja toimivuutta. Tummien seireeninaisten tilalle tulee 1930-luvulla pirteitä konttorityttöjä. Tie onneenkin käy mutkikkaammaksi, ja sankarittaren aktiivisuutta tarvitaan enemmän sattuman osuuden jäädessä vähemmälle.

1950-lukua lähestyttäessä sankaritar muuttuu vähemmän kauniiksi, lempeyden ja hyvyyden korvatessa edullisen ulkomuodon. Vaatimattoman ulkonäön omaavat tytöt ovat luonteenpiirteiltään hyviä jaloja, ja he saavat elämässään hyvän osan. Hyväsydämisyys ja uhrautuvuus ja herttaisuus kuvaillaan usein kauneutta arvokkaammiksi ominaisuuksiksi.

1960- ja 70-luvuilla aletaan jälleen arvostaa kauneutta: aikansa filmitähtimäistä, laitettua ja meikattua naistyyppiä.

Sukupuolten välisten suhteiden kuvaamisessa on niin ikään tapahtunut todellisuutta vastaava muutos. Alkuaikojen kertomuksissa toistuva tilanne, jossa vanhemmilla oli oikeus määrätä lastensa avioliitoista ja siitä koituva onnettomuuden kuvailu on jäänyt pois.

Nykyinen Nyyrikki on pysynyt vuosikymmenten myötä peruspiirteiltään muuttumattomana, mutta seurannut kuitenkin aikaansa. Yhteiskuntaa ravistelevat ilmiöt ovat näkyvillä, eivätkä kertomukset ole yksinomaan rakkauskertomuksia.


Teksti: Petra Klintrup