Tekstin koko A- A+

Uudempia pohjoisia satuja

Uusimmasta satukirjallisuudesta pohjoiseen ovat kiinnittyneet erityisesti Leena Laulajaisen teokset. Myös taivalkoskelainen Niilo Keränen on julkaissut kaksi kokoelmaa satuja Soiperoisten maasta (Soiperoisten maa 1993; Soiperoisten maan kuningas 1996), jossa peikkoperheet touhuavat hölmöläisten tavoin.

Taivalkoskella on vuodesta 1993 asti järjestetty valtakunnallinen Napero-Finlandia -kilpailu, jossa lapset ja nuoret kilpailevat kirjoittamillaan saduilla. Kaikki sadut arkistoidaan.


Taikarumpu kertoo: myytillisiä syntysatuja

Leena Laulajainen aloitti vuonna 1980 lapinaiheisten satujen kokoelmalla Taikarumpu kertoo, jota seurasi 1983 balladisatujen kokoelma Vesilinnun sydän. 1980-luku merkitsi yleensäkin sadun uutta nousua, yhteiskunnallisiin aiheisiin keskittyneiden 1960- ja 1970-lukujen jälkeen.

         
Leena Laulajainen. Kuva: Atelier Nyblin.

Laulajaisen erityislaji olivat myyttiset syntysadut, joiden aineisto on hänen omasta mielikuvituksestaan, mutta joiden rakenteessa näkyy hänen perehtyneisyytensä suomalaisugrilaisiin kulttuureihin. Esikoiskokoelmissaan hän kertoo muun muassa, kuinka Lapinmaa ja revontulet syntyivät ja kuinka jääleinikki syntyi turhamaisen Aillan peilaillessa Narkissoksen tavoin. Taikarumpu kertoo -teoksen esipuheessa itse personoitunut satu, yllään "saamelainen nuttu ja neljäntuulen lakki", vaatii tekijää kirjoittamaan.

Syntysatuihin Laulajainen palasi kokoelmassaan Aurinkolintu ja Kaamoksen korppi (2000), jossa on Anna-Liisa Hakkaraisen erinomainen kuvitus. Saamme tietää, miten syntyivätkään Inarinjärvi ja Ivalojoki ja miten Aurinkolintu joka kevät voittaa Kaamoksen mustine korppeineen, aivan kuten kävi jo Topeliuksen Sampo Lappalaisessa.


Lappi muussa satukirjallisuudessa

Muussakin uudessa satukirjallisuudessa Lappi on koettu kiehtovaksi aiheeksi. Esimerkiksi Eeva Tikan Yön lintu ja Siivetön (1989) kierrättää revontulet, tunturit ja hillanmarjat, Jukka Parkkisen saturomaani Sammaltunturin sopulivuosi (1996) hupaisasti sopulit ja Eevamaria Halttusen ja Anna Härmälän kuvakirja Petra ja revontulet (2008) saamelaiset muodonmuutosmyytit. Timo Parvelan lastenkirja Ella Lapissa (2003) puolestaan osoittaa, että Lappiin sijoitetaan mielellään tavallisesta arjesta irtoavia sattumuksia.
 

Teksti: Liisi Huhtala