Tekstin koko A- A+
KirjastoVirma

On neidolla punapaula

Kaipainen taustoittaa On neidolla punapaula -

Tein niihin aikoihin romaania Ritvalan helkavirsien toisesta laulusta, Annikaisen virrestä. Petollinen saksalainen hansakauppias oli pettänyt Annikki Turusen tytön houkuteltuaan tätä ensin maailman koreudella. Annikki lauloi paenneen hansakauppiaan hukkumaan. Sijoitin romaanin tapahtumat Lappiin, jota saksalaiset olivat riistäneet ja riistävät yhä. Se oli sijoitettu nykyaikaan ja kehitysaluerahaston alullepanemaan pikku koruyritykseen Lapissa. Kirjassa käsittelin myös rakkausteemaa vanhenevan naisen ja nuoren miehen välillä. Sivuhenkilöinä siinä olivat ministerinleski ja hänen taistolainen tyttärensä. Matkustelimme niihin aikoihin Lapissa, ja käytin materiaalia retkiltäni. Samoin oli poikani taistolaisvaihe käytettävissäni. Tytön repliikit otin suoraan Tiedonantaja-lehdestä.

Allegoria tarkoittaa vertauskuvallista esitystä, johon on kätketty useampia merkitystasoja. On neidolla punapaula -romaanin rakkauskertomus voidaan tulkita aluepoliittiseksi vertauskuvaksi. Kaipainen "samasti asioita ja koki Lapin petetyksi neidoksi".

[Kuva: On neidolla punapaula]

Keski-ikäisen lappilaisnaisen ja pienyrittäjän epäsovinnaiseen romanssiin saksalaisen liftarinuorukaisen kanssa kietoutuu koko riistetyn Lapin lähihistoria ja nykyisyys: Lapin sota, pohjoinen kehitysaluetodellisuus ja keskustelu Suomen liittymisestä Euroopan talousyhteisöön (EEC). Suuria asioita käsitellään kepeän ironisesti: Lappia ja Suomea viedään tanssilaulun ja balladin poljennossa.

Romaanissa puntaroidaan, onko omaleimaiselle alueelliselle ja kansalliselle kulttuuri-identiteetille sijaa yhdentyvässä Euroopassa. Itsenäinen pienyrittäjä Annikki Turunen laajentaa rohkeasti liikeideaansa. Paikallista käsityöperinnettä vaalivasta koruverstaasta tulee lounaspaikka ja lappilaisen taiteen monitoimitalo. Annikin visiot eivät kuitenkaan kestä. Hän tekee konkurssin ja päätyy kaupunkiin tavaratalon osaston vastaavaksi.

Kaipainen osallistui romaanillaan aikalaiskeskusteluun kehitysaluepolitiikasta ja EEC:stä. Kiinnekohtia keskustelussa oli Aku-Kimmo Ripatin ja Paavo Kähkösen Siirtomaasuomi (1970) – yksi harvoista Pohjois-Suomen näkökulmasta kirjoitetuista pamfleteista. Samoin sosialidemokraattisen puolueen EEC-politiikkaa linjaava Sosialidemokraatit ja EEC (1972), jonka toimituskunnassa Kaipaisen aviomieskin vaikutti.

Lähteet:

Ahmavaara, Anna-Liisa 1973: Lapin taikaa. Annikki ja kesti. Uusi Suomi 28.10.1973.

Alhoniemi, Pirkko 1973: On neidolla punapaula. Turun Sanomat 23.12.1973.

Forsblom, Harry 1973: Anu Kaipaisen EEC-romaani: Noita palaa elämään ja menee yhteissaunaan. Helsingin Sanomat 28.10.1973.

Gröndahl, Henry G. 1973: Underhållande idealism. Hufvudstadsbladet 20.11.1973.

Haapala, V. E. 1973: Neidolla on punainen paula. Kaleva 16.11.1973.

Hahl-Marjokorpi, Teuvo 1973: Naisyrittäjä pohjoisessa. Etelä-Suomen Sanomat 31.10.1973.

Heiskanen-Mäkelä, Sirkka 1974: Realistit, fantastit. Kanava 1974, 251–254.

Kaipainen, Anu 1976: Miten romaanini syntyvät. Teoksessa Kirjoittajan eväät: näkökulmia luovaan kirjoittamiseen. Toim. Jouko Lehtonen ja Ilpo Tiihonen. Jyväskylä: Gummerus, 130-139.

Kaipainen, Anu 1986: Kun on rakastanut paljon. Porvoo-Helsinki-Juva: WSOY.

Kolu, Kaarina 1973: Rehevän naisen rakkaus. Suomen Sosialidemokraatti 31.10.1973.

Lehtola, Veli-Pekka 1997: Rajamaan identiteetti. Lappilaisuuden rakentuminen 1920- ja 1930-luvun kirjallisuudessa. Helsinki: SKS.

Ripatti, Aku-Kimmo ja Kähkölä, Paavo 1970: Siirtomaasuomi. Jyväskylä: Gummerus.

Seppälä, Arto 1973: Papintyttö kuin kirkonkuva. Aamulehti 28.10.1973.

Sosialidemokraatit ja EEC 1972. Toim. Osmo Kaipainen ym. Eira: Eiran Sos. Dem. Yhdistys.

Susiluoto, Ahti 1973: Kuva viihdekehyksissä. Kansan Uutiset 11.11.1973.
 

Tutustu myös näihin