Tekstin koko A- A+

Oululainen innovaatio: Vauva-sanataiteen pioneerit

Vauva-sanataide on oululainen innovaatio, joka on levinnyt kansalliseksi toiminnaksi. Vauva-sanataidetta on tarjolla esimerkiksi Vantaan sanataidekoulussa ja kurssimuotoisesti myös muualla. Vuonna 2003 Anna Anttonen ja Maarit Heikkinen aloittivat vauva-sanataideryhmät, joissa lapsi ja lähiaikuinen käyvät yhdessä.

Vauvasanataidekerhossa leikitään runoleikkejä yhdessä tutun ja turvallisen aikuisen kanssa. Lapsi ja aikuinen tutustuvat laajasti runouteen leikin kautta. Noin kaksivuotiaana mukaan tulevat vähitellen myös kuvakirjat ja oma kertominen. Varhaisiän sanataidekasvatuksen tavoitteena on tukea runoleikin ja yhdessäolon kautta lapsen ja vanhemman varhaista vuorovaikutusta ja perheiden hyvinvointia.

Sanataiteesta tulee luonteva osa lapsen ja aikuisen yhteisiä arkirutiineja, kun pukemista ja syömistä voi hauskuuttaa yhteisellä runoleikillä. Runoja voi leikkiä kerhossa, kotona, autossa, puistossa, hoidossa ja missä vaan. Runoleikin avulla lapsi oppii iloitsemaan kielestä, rytmistä ja kirjallisuudesta kokonaisvaltaisesti.

Oulun vauva- ja varhaissanataideryhmät ovat tarjonneet sekä sanataidekasvattajille, lapsille että heidän vanhemmilleen tietynlaisen aitiopaikan: Nykyiset ensimmäiset oululaiset vauva-sanataitelijat ovat jo 9-vuotiaita, ja moni heistä on jatkanut edelleen sanataideharrastusta. Oulu on tiettävästi ainoa paikkakunta, joka tarjoaa mahdollisuuden pitkäjänteiseen ja ainutlaatuiseen sanataideharrastukseen vauvasta aikuisikään.
 

Teksti: Myry Voipio