Tekstin koko A- A+
KirjastoVirma

Näytelmät


Tukkijoella

Pakkalan kolme näytelmää ovat Tukkijoella (1899), Kauppaneuvoksen härkä (1901) sekä Meripoikia (1915). Tukkijoella on alaotsikkonsa mukainen "nelinäytöksinen laulunsekainen huvinäytelmä". Sen laulut ovat sanoittaneet Otto Manninen, Larin Kyösti ja Kaarlo Halme. Sävellykset teki Oskar Merikanto. Tämä kesäteattereiden kestosuosikki edustaa aikansa populaarikulttuuria, suomalaiskansallista tukkilaisromantiikkaa, jota arvostelijat väheksyivät, mutta kansa rakasti. Tukkijoella menestyi laitosteattereissakin vielä 1970-luvulla. Kotimainen elokuvateollisuus muokkasi Pakkalan tekstistä kolme elokuvaversiota (1928, 1937, 1951).


Kauppaneuvoksen härkä

Pakkalan toinen näytelmä, satiirinen pikkukaupunkikomedia Kauppaneuvoksen härkä (1901) sai ensiesityksensä Helsingin Suomalaisessa teatterissa helmikuussa 1902. Pakkala muokkasi näytelmän Nuori Suomi -albumissa 1896 ilmestyneen samannimisen kertomuksensa pohjalta. Kauppaneuvoksen härkä merkitsi siirtymää uuteen aihepiiriin ja tyylilajiin: se satirisoi nousukkuutta, pikkukaupungin piirejä ja rahan turmelevaa mahtia. Yleisö ja kriitikot oudoksuivat Kauppaneuvoksen härän liioittelevuutta. Esimerkiksi Juhani Siljon Pakkala-tutkimus (1917) moittii näytelmää "venäläiseen tapaan muodottomaksi".

Kauppaneuvoksen härkä ennakoi Pienen elämäntarinan illuusiottomuutta. Siinä voi nähdä yhtymäkohtia Pakkalan omiin kamppailuihin päätoimittajana Oulussa ja etenkin Jyväskylässä, jonka oloja hän ei tuntenut. Näytelmässä pikkukaupungin lehteen saapuu uusi päätoimittaja Armas Hurmerinta. Hän tulee julkaisseeksi omissa nimissään lehteen lähetetyn kirjoituksen "Kauppaneuvoksen härkä". Ulkopuolisena päätoimittaja ei aluksi ymmärrä härän kuvaavan kaupunkia terrorisoivaa todellista, mutta näkymätöntä, kaikkialle ulottuvaa valtaa. Lehtikirjoituksen kautta näytelmä pohtii myös satiirikon asemaa ja mahdollisuuksia. "Kauppaneuvoksen härän" tekijässä nähdään eräänlainen parantava satiirikkokuningas, joka on moraalisesti kuvattaviensa yläpuolella:

- - tarkoitin, että sinä ruoskisit heitä rautaruoskalla, iskisit ja nuijisit heitä. Mutta sinä olit viisas kuningas. Sinä otit huomioon, että he ovat ihmisiä, joita ei saa lyödä hengettömiksi. Sinä lempeästi naurusuin vitsot meitä kaikkia. Meitä kaikkia! Minäkin sain itselleni, melkein joka rivillä.


Meripoikia

[Kuva: Meripoikia]

Meripoikia-komedia esitettiin ensi kerran Kansallisteatterissa huhtikuussa 1915. Se rakentuu koomisille väärinkäsityksille ja esteille naimapuuhissa kuten Tukkijoella ja päättyy siihen, että monen mutkan kautta parit löytävät toisensa. Pakkala toivoi näytelmälle yleisömenestystä Tukkijoen tapaan, mutta pettyi pahasti. Meripoikien laulujen sanat on mukailtu vanhoista oululaisista merimieslauluista ja ne sävelsi Toivo Kuula. Näytelmään tuovat yhteiskuntakriittistäkin sävyä siihen upotetut ainekset merimiesten pilkkalaulusta "Laiva, Toivo, Oulu". Laulu kertoo, miten huonosti oululaisen purjelaiva Toivon kapteeni kohteli miehistöään – Pakkalan näytelmässä laivan nimi on vain muutettu Onniksi. Laulussa kuten näytelmässäkin annetaan ymmärtää, että vihattu kapteeni ei olisi saanut pitää toimeaan, ellei hän olisi itsensä "komesrootin" eli kauppaneuvoksen poika. Todellisuusesikuvat olivat rikas oululainen kauppaneuvos ja laivanomistaja Johan Wilhelm Gerhardson Snellman ja hänen poikansa Henrik Wilhem.

Lähteet:

Kantokorpi, Mervi 1987: "Teuvo Pakkala." Teoksessa Mervi Kantokorpi (toim.): Teuvo Pakkala I. Espoo: Weilin+Göös, 5-88.

Kaukiainen, Yrjö 1998: Laiva Toivo, Oulu. Helsinki: SKS.

Pakkala, Teuvo 1982: Kirjeet 1882-1925. Toim. Maija-Liisa Bäckström. SKS:n toimituksia 383. Helsinki: SKS.

Sarajas, Annamari 1968: Tunnuskuvia. Suomen ja Venäjän kirjallisen realismin kosketuskohtia. Porvoo - Helsinki. WSOY.

Siljo, Juhani 1917: Teuvo Pakkala. Kirjailijakuvia. Helsinki: Otava.

Uusitalo, Kari 1994: Kuvaus-kamera-käy! Lähikuvassa suomifilmit ja Suomi-Filmi Oy. Helsinki: Kirjastopalvelu Oy

Tutustu myös näihin