Tekstin koko A- A+
KirjastoVirma

Pirtukuningas, WSOY 1993

"Pirtukuninkaasta kehkeytyy tarujen ajan kuva. Se on selkeä ja dramaattinen kuin poikakirjat, mutta samalla myös syvä ja liikuttava. - - Pirtukuningas hohkaa meren henkeä, sen uhkaa ja rauhaa."
(Antti Majander, Helsingin Sanomat 25.9.1993.)

[Kuva: Pirtukuningas]

Jälleen Skiftesvik sijoittaa huimia juonenkäänteitä sisältävän teoksensa pieneen pohjoisen satamakylään Perämeren rannalle tuttujen ihmisten pariin. Eletään kieltolain aikaa, 1920-luvun loppua, jolloin pirtun salakuljetus pyörittää kokonaisia rannikkokyliä ja ylimaitakin. Pirtukuninkaaksi nousee isänsä jalanjälkiä seuraava, aivan liian nuorena elämän kovaksi keittämä Soini Holappa. Todentuntua kertomukselle luovat dokumenttimaiset alku- ja lopputekstit. Holappa, kuten muutama muukin Pirtukuninkaan henkilö, vilahtelee taustahenkilönä Skiftesvikin muissa teoksissa.

Tehoa tekstiinsä Skiftesvik tuo jälleen eri ajan- ja paikantasojen leikkauksilla. Pirtukuningas on dramatisoitu näytelmäksi, ja se sai kantaesityksensä Kemin kaupunginteatterissa keväällä 1996.

Kirjailija sanoo käyttäneensä kirjan rakennuspuina pirtuaikaan liittyvää autenttista materiaalia ja perimätietoa Perämeren rannoilta.

"Kahlasin pohjatöitä tehdessäni lävitse valtavan määrän vanhoja sanomalehtiä ja oikeudenkäyntipöytäkirjoja. Haastattelin myös vanhoja ihmisiä, mutta harmikseni huomasin, että monet aivan selvästi salasivat vuosikymmenten takaisia asioita. Olisi ollut kiusallista kertoa, että nykyisin niin kunniallisen suvun taloudellinen hyvinvointi on pantu alulle pirtukaupoilla. Inhimillistähän se on, mutta minua harmitti, kun vaistosin, että tiedossa olisi ollut värikkäitä juttuja, kunhan olisin vain saanut jotenkin ne ulos."

Tutustu myös näihin