Tekstin koko A- A+
KirjastoVirma

Tervaporvarien pojat ja tyttäret

Tervaporvarien pojat ja tyttäret (1934) jatkaa Tervaporvarin tarinaa. Siinä ei enää liikuta vain Oulussa. Romaanin päähenkilö Juhana Kuusiluoto muuttaa Helsinkiin opiskellakseen yliopistossa.

[Kuva: Tervaporvarien pojat ja tyttäret]

Romaanin alkupuolella Juhanan lapsuus- ja nuoruusvuosien oululaismiljöötä kuvataan takaumin. "Aapapiipa", "roiroset" ja "fankifyörärinä" juokseminen, "stritsalla" ampuminen ja jään "ruskuttaminen" Plaanaojassa ovat pojille mieleisiä leikkejä. Kesäisin uidaan, sukellellaan, tehdään kuperkeikkoja ja "senkin seitsemät temput". Vedestä noustaan vasta kun komento käy. Muita poikia jo viluttaakin, mutta Juhanaa ei, sillä "- - hän on lihavan pehmeä lyllerö, joka kestää veden viileyttä vaikka tuntikaupalla". Lapsia kaitseva matami arveleekin Juhanan kasvavan "oikein komiaksi tervapatruunaksi".

Ennen pitkää koittaa myös se aamu, jolloin ylioppilaskokelaiden on lähdettävä Helsinkiin. Ennen Helsinkiin lähtöä Juhana tähyilee kirkontornista kaupungin näkymiä: merta, saaria ja Tuiran mäntyjä. Lähempänä näkyvät kaupungin viivasuorat kadut ja niiden varsien matalat talot.


Flanöörinä Helsingissä

Helsingissä nuori Kuusiluoto liittyy vapaamieliseen Keskusteluseuraan, istuu Catanissa esteetikkojen piirissä, eivätkä Punavuoren tyttöpaikatkaan jää hänelle tuntemattomiksi. Suurlakkovuosina hän hyökkäilee suomettarelaisia vastaan ja tuntee työväenliikettä kohtaan myötätuntoa, tosin varautunutta. Suurlakon jälkeen Juhana kuitenkin identifioituu pessimistiseen ja passiiviseen flanööripolveen. Kaupunkimaisen elämän ennustamattomuus, jopa sattumanvaraisuus ja mahdollisuuksien runsaus tekee identiteetin rakentamisen vaikeaksi ja ahdistavaksi.

Kari Sallamaan tulkinnan mukaan Tervaporvarien pojat ja tyttäret pohtii, miten vanhan kauppiaskulttuurin traditio on jäänyt ajastaan jälkeen eikä enää kykene henkisesti ruokkimaan teoksen henkilöitä, vaan on pikemminkin onnettomuuden lähde. Juhana ei kykene uusintamaan tervaporvariuden maailmanvalloitusmielialaa, vaan on päämäärättömästi ajelehtiva, itseään etsivä esteetti.

Kertojan kotikaupunkiin jääneet ylioppilastoverit sen sijaan kuvataan Oulun ra­kentajina ja kehittäjinä. He elävät Oulun nykyaikaa ja tulevaisuutta, josta Juhana on väistämättä ajautunut loitolle.

Lähteet:

Kalajoki, Atte 1982: "Erkki Kivijärvi 1882-1982: tervaporvarikirjailija, journalisti, historioitsija ja makutuomari". Kaleva 24.9.1982.

Palmgren, Raoul 1989: Kaupunki ja tekniikka Suomen kirjallisuudessa. Kuvauslinjoja ennen ja jälkeen tulenkantajien. Helsinki: SKS.

Rousti, Kalevi 1966: "Entisen Oulun poika kirjallisuuden kuvastimessa". Oulu 10.11.1966.

Sallamaa, Kari 1994: "Eurooppalainen salonkikarhu Erkki Kivijärvi Oulusta". Kaleva 4.5.1994.

Tutustu myös näihin