Tekstin koko A- A+

Politisoitu Pohjola

Eräissä Kasimir ja Eino Leinon sekä V. A. Koskenniemen runoissa pohjoisuus valjastetaan tukemaan yhtenäisen Suomen ideaa. Kasimir Leinon esikoiskokoelman (1886) runo "Ämmä-koskella" on pohjimmiltaan kielipoliittinen manifesti. Runossa Kajaanin läpi virtaava joki muistuttaa uinuvaa kansaa mahdollisuudesta nousta kulttuurikansaksi muiden joukkoon. Nousun edellytys on kielellinen yhtenäisyys:

           Oi, jospa kansani lauluni mielen,
           oi, jospa Suomeni sen tajuais,
           kohta se katkois kahlehet kielen –
           näinpä se vihdoin kansaksi sais!
           Silloinpa sointuis yhtehen soittoon
           laulelot Väinön syntymämaan,
           silloinpa miehissä työhön ja voittoon
           rientäisi nuoriso kilpailemaan.

1800-luvun kielitaistelun valossa runo on tulkittavissa kielellisen yhtenäisyyden julistukseksi: vain kansa, joka puhuu samaa kieltä, kykenee vapautumaan. Alueelliset, etniset ja kielelliset erot siis sivuutetaan kansallisen ja kielellisen samuuden hyväksi.



Leinon jakautunut pohjoinen

Kun Kasimir Leinolla yhtenäisyyden kalevalaiseksi symboliksi muodostuu Väinämöisen kantele, hänen nuoremman veljensä, Eino Leinon runoelmassa Tarina suuresta tammesta ym. runoja (1896) hengen perintö – Väinön miekka – kukistaa orjuuden, jota suuri tammi kuvastaa. Teko ilmentää myös nietzscheläisvaikutteista yksilöllisyyttä, joka ei kuitenkaan tarkoita itsekkyyttä, vaan yhteinen kulttuuri kehittyy suurten taiteilijayksilöiden kautta.

          

Eino Leinolla Pohjola, pohjoinen tai "Pohja" viittaavat niin Kalevalan heimon pohjoiseen viholliskansaan kuin suomalaisuuteen yleensä. Pohjola laajenee myös tarkoittamaan laajemminkin Pohjoismaita tai viittaa Lapin erämaihin, jotka nähdään villinä, pimeänä ja kesyttämättömänä alueena.

Eräissä Leinon myöhemmissä runoissa pohjoinen kuvastaa ankaria luonnonoloja, jotka tekevät elämän erityisen vaikeaksi ja kivuliaaksi, kiivaaksi mutta lyhyeksi taisteluksi. Esimerkiksi "Lapin kesä" (1902) tiivistää pohjoisen kansan vastoinkäymiset kesän ja talven vastakkainasetteluun:

          Lapissa kaikki kukkii nopeasti,
          maa, ruoho, ohra, vaivaiskoivutkin.
          Tuot` olen aatellut ma useasti,
          kun katson kansan tämän vaiheisiin.
          -    -

Runoa on tulkittu elämäkerrallisesti, yhteydessä runoilijan luomispakkoon ja ennenaikaiseen kuolemaan, mutta "Lapin kesä" voidaan nähdä myös laajemmin kansallisen hengen ilmauksena. Pohjoinen kansa syntyy vastakohtien jännitteestä: orjuuden ja vapauden, unohduksen ja heräämisen vaihtelusta.

Pohjola ei ole Leinolla koskaan esillä varauksettoman myönteisesti, vaan sitä uhkaavat jatkuvasti pohjoisen kielteiset ominaisuudet, siis viime kädessä pohjoinen itse tai sen jakautuneisuus. Kansallisen itsetietoisuuden herääminen ei ole heräämistä uuteen päivään, jota Kasimir Leinon runot ounastelevat vaan muistuttaa enemmänkin painajaisunta, josta keskellä yötä välillä herätään.


Teksti: Veijo Pulkkinen

Tutustu myös näihin