Tekstin koko A- A+

Liksomin postmoderni poliittinen romaani

Pohjoisen periferian ja luonnon puolesta Etelä-Suomen herruutta vastaan ovat etenkin 1960- ja 1970-luvulla kirjoittaneet milloin satiirisesti, milloin tendenttisen yhteiskunnallisen romaanin keinoin tai avoimen kantaaottavasti muun muassa Veikko Haakana, Reino Rinne, Annikki Kariniemi, Veikko Huovinen, Aku-Kimmo Ripatti, Erno ja Arto Paasilinna, Aimo Moilanen ja Anu Kaipainen.

Uutta, lähinnä postmoderniksi luonnehdittavaa vaihetta pohjoissuomalaisen poliittisen romaanin historiassa edustaa Rosa Liksom. Hänen teoksissaan yhteiskunnan kipupisteet ja menneisyyden sokeat pisteet tulevat näkyviksi taiteen, populaarikulttuurin, historian ja Liksomin oman kirjailijapersoonan välisessä ironisessa keskustelussa.


Rosa Liksom. Kuva: Kaleva / Jouni Knihtilä.


Kreisland

Rosa Liksom aloitti 1980-luvulla novellistina, jonka hirtehiset ja groteskit tarinat nähtiin niin pohjoisen melankolian mielenmaisemana, huono-osaista kansanosaa läpivalaisevana realismina kuin parodisena liioitteluna.

Liksomin ensimmäisessä romaanissa Kreisland (1996) novelleista tutut elementit sekoittuvat satiiriseen historiankirjoitukseen. Päähenkilöt, Impi Agafiina ja Juho Gabriel, syntyvät köyhiin oloihin 1920-luvun Lappia muistuttavalle syrjäseudulle. Historian myllerrys kuljettaa heidät kuitenkin hyvin erilaisille poluille.

Impi Agafiina on moderni sankari, jolle pysähtyminen on mahdottomuus. "Etheenpäin! etheenpäin! ei muuta ko ethneenpäin!" hänen mottonsa kajahtaa. Sankarimatkallaan hän yrittää löytää keinot köyhän synnyinseutunsa kohottamiseksi "nykyaikaisten sivistyskansotten joukhoon."

Matkallaan hän raivaa itää Suur-Suomeksi, ryhtyy sosialistisen työn sankariksi ja etsii unelmaansa amerikkalaisesta kulutuskulttuurista. Vaikka Torniojokilaakson puheenpartta mukaileva kerronta on yliampuvaa ja ironista, kritisoi se niitä utopistisia toiveita, joita nykyaikaistuminen, tieteen edistys ja erilaiset poliittiset ideologiat 1900-luvun ihmisissä herättivät. Amerikkalainen kapitalismi ei tuo sen enempää onnea kuin saksanmielinen fasismi tai neuvostoliittolainen kommunismi.

Juho Gabriel on Impi Agafiinan kerronnallinen vastapari: romaanin tarina hahmottuu päähenkilöidensä näkökulmien vuoropuhelussa. Siinä missä Impi Agafiina rientää seikkailusta toiseen, Juho Gabriel viettää nuoruutensa kotikontunsa maata viljellen oppi-isänään salaperäinen, noituuttakin taitava Setä.

Juho Gabrielin agraarinen elämä puhdetöineen ja viljan puinteineen on tulkittu jopa paratiisilliseksi vastakohdaksi sille melskeen ja rappion maailmalle, jossa Impi Agafiina matkaa. Kyseessä lienee kuitenkin maalaisidyllin ja "aidon" pohjoisuuden monikärkinen parodia. Lapin sodan melskeissä marjastavan Juho Gabrielin hahmo irvailee niin militarismille, pohjoisen maskuliinisuudelle, Lapin kirjallisuuden vakaville luontokuvauksille kuin suomalaiselle Impivaara-ajattelulle.

Kreislandin tarina huipentuu, kun Impi Agafiina palaa Suomeen ja huomaa olevansa raskaana. Raskaudelle ei anneta mitään selitystä – Impi Agafiina ihmettelee sitä itsekin. Romaanin päähenkilöt löytävät vihdoin toisensa ja asettuvat asumaan siihen samaiseen korpeen, jossa Juho Gabriel on asunut koko ikänsä ja jonka muuttamiseen Impi Agafiina yritti turhaan etsiä keinoja.

Muutoksen siemen saattaa kuitenkin olla Impi Afagiinan pojassa, Elviksessä, joka on nähty globalisoituvaan maailmaan avautuvan, amerikkalaistuvan Suomen vertauskuvana.


Hytti nro 6

Jos Kreisland on satiirinen katsaus menneen vuosisadan aatemaailmaan ja historiaan suomalaisesta näkökulmasta, voidaan Liksomin Finlandia-palkittua romaania Hytti nro 6 (2011) pitää sen sisarteoksena.

         

Vaikka Liksomin kieli on yhä räiskyvää ja ilmaisuvoimaista, Hytti nro 6 on Kreislandia hillitympi ja vähäeleisempi. Siinä ei enää osallistuta 1900-luvun poliittisiin mullistuksiin kuten Kreislandissa; aika on ajamassa ohi äärimmäisyyksien vuosisadan. Teoksia yhdistää kuitenkin pysähtymätön moderni liike, joka Hytti nro 6:ssa kuuluu Siperian halki matkaavan junan jyskytyksenä. "Kaikki on liikkeessä, lumi, vesi, ilma, puut, pilvet, tuuli, kaupungit, kylät, ihmiset ja ajatukset."

Junassa suomalaistyttö matkaa halki viimeisiä vuosiaan elävän Neuvostoliiton. Historia vilisee junahytin ikkunan edessä. On rähjäisiä ratapihoja, hylättyjä tehtaita ja pientareella makaavia "tajuttomia juoppoja, joiden päälle kulkukoirat kuseskelivat". Ne kertovat suurvallan rappiosta ja menetetyistä mahdollisuuksista. Liksom kirjoittaa junavirkailijan suuhun nasevaa kritiikkiä kommunismista, jossa "kaikilla ihmisillä on oltava elämä samalla tavalla – – . Joko yhtä hyvin tai yhtä huonosti."

Hytti nro 6 on yhtäältä railakas kuvaus neuvostoarjen absurdiudesta ja toisaalta mietteliäs, paikoin haikeakin, muistelma neuvostokulttuurista. Onpa romaani tulkittu Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden allegoriaksikin. Kuten Pakkalan Vaaralla ja Elsa, ulkoasultaankin toisiaan muistuttavat Hytti nro 6 ja Kreisland muodostavat teosparin: vaikka romaanit ovat hyvin erilaisia, kumpikin on omanlaisensa jälkikatsaus 1900-luvun modernisaatioon.


Teksti: Kasimir Sandbacka