Tekstin koko A- A+

Rahvaan yläpuolella

Eero Lampio (1889-1931) poikkeaa Walleniuksen sovittelijasta ja pienen ihmisen ymmärtäjästä. Lampio käsitteli kolttia eläimistön ja muiden olioiden yhteydessä ja ihmetteli heidän puolen metrin mittaisia tassujaan ja metrin mittaista ruumistaan.

Lampion molemmat eräkirjat Eräretkiä Pohjolan lohivesiltä ja riistamailta (1930) ja Yli Lapin rajojen (1936) kertovat hieman samanlaisista hikisen höyryävistä seikkailijoista kuin Wallenius.

         

Nykyisin Lampiota luetaan vähän, mutta aikanaan hän oli suosittu. Eränkävijöiden ja muiden kansalaisten suhteiden valaisijana hän on kuitenkin yhä ajankohtainen, koska eräkirjaan näyttää aina kirjoittautuvan ristiriita metsästäjän ja muiden välille.

Myöskään Järvinen ja Wallenius eivät pidä tasa-arvoisena eräretkiensä oppaita tai paikallista väestöä.

Väheksyen saamelaisiin suhtautuu myös E. N. Manninen (1893-1944), Utsjoen nimismies ja Oulun poliisimestari. Hän tutustui saamelaisiin paremmin kuin monet aikalaisensa ja tallensi heidän elämänmuotoaan. Hänen kirjallinen laatumerkkinsä onkin huumoriin yhdistyvä paikallistietous, esimerkiksi kokoelmassa Kahdentoista härjän raito (1998).
 
Manninen muistetaan esikoisteoksestaan Erämaan armoilla (1937), mutta erä- ja luontokirjallisuudessa merkittävä on myös Tunturi uhkaa (1938). Siihen sisältyy erägenren keskeinen kertomusaines: kuvaus miehen parhaasta ystävästä – koirasta.
 
          
E. N. Manninen. Kuva: Liisa Kangas.
 
Uudemmassa eräkirjallisuudessa saamelaisten ja suomalaisten ristiriita ilmenee usein novelleissa, joiden aiheena on Tenojoen kalastus ja joissa alkoholi liittyy jotenkin turistien ja saamelaisten suhteisiin.
 
Kirjailijat ovat usein muualta Suomesta pistäytyviä kalastajia, kuten leppävirtalainen Olli Kauhanen (s. 1948) ja joensuulainen Matti Kettunen (s. 1954) tai rovaniemeläinen Pentti E. Vuento (1921-2005), joka kuitenkin mieluummin keskittyy historiallisten faktojen ja kalastustekniikan käsittelyyn.
 
Sosiaalisen statuksen erot eränkävijöiden ja paikallisten välillä ovat sikäli kiintoisia, että ne osaltaan ilmentävät eräkirjallisuutta kolonialistisen elämänasenteen tukijana. Erägenrelle on odotuksenmukaista valloittaa koskemattomia erämaita.
 
 
Teksti: Markku Varis