Tekstin koko A- A+
KirjastoVirma

Tuotannon linjat


1980-luku: Koomisesta vakavaan

Röyhkän alkutuotantoon lukeutuvat esikoisteos Tien laidalla Waterloo (1980), fantasiaromaani Aave joka maalasi taulun (1982) sekä veijaritarina Oskar Koposen seikkailut (1985). Niitä yhdistää irroittelu, anarkistinen, rento elämänasenne sekä fantasia ja herjanheitto. Kaikissa kolmessa myös ammennetaan populaarikulttuurin kuvastoista. Röyhkän tyylittelyä ja karrikointia on usein verrattu sarjakuvan ilmaisuun, etenkin Robert Crumbin underground-sarjakuviin.

Röyhkän neljäs romaani, Magneetti (1987), poikkeaa alkutuotannosta sekä vakavalla aihepiirillään että lakonisella kerronnallaan. Se on uuden polven postmodernisti pirstaleinen sotaromaani, joka kuitenkin kokoavassa loppunousussaan kulkee röyhkämäisesti vastavirtaan haikailemalla "uutta kuvaa maasta" – minkä voi tulkita joko nostalgiseksi tai parodiseksi eleeksi.

Esikoisromaanissa Tien laidalla Waterloo on viittauksia muutamiin tärkeisiin esikuviin: Kurt Vonnegutiin (1922–2007), Richard Brautiganiin (1935–1984), Henri Milleriin (1891–1980) ja William Burroughsiin (1914–1997). Röyhkän tuotannosta voikin löytää kaltaisuutta Vonnegutin mustaan huumoriin, milleriläiseen seksuaalisten tabujen rikkomiseen sekä Burroughsin ja Brautiganin vastakulttuuriseen asenteeseen. Burroughs oli 1950-luvun beat-sukupolven tulkki ja tunnettu rivosta kirjoitustyylistään; Brautigan kuvasi hippiliikkeen elämäntapaa. Molemmille oli ominaista surrealismi ja fantasia. 

[Kuva: Kauko Röyhkä]

Kauko Röyhkä Oulussa 1983. Kuva: Kalevan arkisto.


1990-luku: vuosituhannen lopun ajankuvaa

Magneetin jälkeen Röyhkän kirjailijauralla seurasi liki kymmenen vuoden tauko, joka pisti jo ounastelemaan, että hän olisi sammunut kirjailijana. Röyhkä itse kertoo, että hiljaisuuden syynä oli kirjailijan kriisi: "Tuli epäilys omaa kirjoittamista kohtaan. Tuntui, ettei minulla ollut omaa tyyliä."

Sitäkin yllättävämpi oli kirjailija Kauko Röyhkän vahva paluu vuonna 1996. Hän julkaisi jatkosodan aikaan sijoittuvan taiteilijaromaanin Kaksi aurinkoa, joka noteerattiin Finlandia-palkintoehdokkaaksi.

Vuosituhannen lopulla Röyhkä ehti julkaista vielä kaksi muutakin ansiokasta romaania, Silvian (1997) ja Ocean Cityn (1999), jotka välittävät 1990-luvun ajankuvaa. Silvia kuvaa pääkaupungin rockpiirejä ja satirisoi mediaa; synkkään teknologiautopiaan etäännytetty scifi-romaani Ocean City puolestaan peilaa vuosituhannen vaihteen virittämiä pelkoja ja toiveita.

[Kuva: Kauko Röyhkä v. 1991]

Kauko Röyhkä 1991. Kuva: Kaleva/Pekka Peura.


2000-luku: miehen muotokuva

Röyhkän 2000-luvun tuotannon avasi novellikokoelma Faust ja muita kertomuksia (2001), jonka jälkeen ilmestyivät Miss Farkku-Suomi (2003), Avec (2006) ja Job (2007). Sotaromaanin genreen Röyhkä palasi teoksessaan Kesä Kannaksella (2009). 2011 ilmestyi aikalaisromaani Kreikkalainen salaatti.

Yhdessä Miss Farkku-Suomi, Avec ja Job piirtävät tietynlaisen miehen elämän kaaren. Teoksia yhdistää päähenkilön oman minän ja elämän määrittely, arviointi ja peilailu. Miss Farkku-Suomen minäkertoja on nuorukainen, jolle tulevaisuus on vielä avoin. Avecin ja Jobin samoin kuin Kreikkalaisen salaatin kuvaamat miehet puolestaan ovat jo hyvän matkaa keski-iässä, jolloin monet elämän tärkeistä ratkaisuista ja virheistä on peruuttamattomasti tehty. Oman lisänsä tähän röyhkäläiseen miehen muotokuvaan tuovat Miss Farkku-Suomen ja Jobin omaelämäkerralliset piirteet.

Kauko Röyhkä 2009. Kuva: Kaleva/Pekka Peura.

Tutustu myös näihin