Tekstin koko A- A+
KirjastoVirma

Professorina Turussa

Se helsinkiläisen kirjailijaboheemin elämänmuoto, joka jo näytti vakiintuneen kohdalleni, muuttui radikaalisti 37. ikävuodellani, kun samanaikaisesti aloitin toimintani Turun Yliopiston professorina ja menin naimisiin. Tämä on elämäni merkillisin muodonvaihdos, mutta en ehkä ollut siihen sisäisesti aivan valmistumaton, sillä en tuntenut uusia sosiaalisia velvollisuuksiani kahleena ja rajoituksena. Kirjailijatoimintani olen myös ilman suurempia ponnistuksia saanut sopusointuun akateemisten velvollisuuksieni kanssa.
(Autobiografisia kirjoituksia, Kootut teokset IV, 1955)

V. A. Koskenniemen muistelema elämänmuutos lähti liikkeelle, kun hänet kutsuttiin vuonna 1921 Turun Suomalaisen Yliopiston (perustettu 1920) kotimaisen ja yleisen kirjallisuustieteen professoriksi. Viran lahjoitti yksityishenkilö – tehtailijanrouva Thekla Järnström – ja ehtona oli, että oppituolin haltijaksi nimitettiin Koskenniemi. Myönteiset lausunnot tulevan professorin pätevyydestä antoivat professorit Yrjö Hirn ja Kaarle Krohn. Koskenniemi ei koskaan väitellyt tohtoriksi. Kunniatohtorin arvon hänelle myönsivät Helsingin, Tarton ja Turun yliopistot (1927, 1929,1955).

Tulevalla professorilla oli Goethe-luennot valmiina, kun hän muutti Helsingistä Turkuun. Koskenniemi aloitti luentosarjan kesäkuussa 1922. Kateederin taakse nousi "runoilijatyyppi, nuorekas, syväsilmäinen, vailla professorineleitä, jonka sanalla on henkevä poljento ja uusia näköaloja avaava voima". Runoilijaprofessorista tuli suosittu luennoitsija, jota myös yliopiston ulkopuoliset asianharrastajat kävivät kuuntelemassa.

Yliopistoura eteni vauhdilla: joulukuussa 1924 konsistori valitsi vararehtorina toimineen Koskenniemen yliopiston rehtoriksi. Erkki Kivijärven mukaan Koskenniemi tarttui toimeen pohjalaisella tarmolla ja käytännöllisyydellä. Hänen lähes kahdeksan vuotta kestäneen rehtorin uransa aikana toteutettiin hallinnollisia muutoksia, muun muassa pantiin toimeen yliopiston uusi järjestysmuoto. Huolellisesti valmistelemissaan rehtorinpuheissaan hän kosketteli ajankohtaisia kulttuuri- ja kielipoliittisia aiheita. Koskenniemi luopui rehtorin virasta vuonna 1931, kun kansleri E. N. Setälä arvosteli julkisuudessa yliopiston taloudellista asemaa ja ryhtyi esittämään omia suunnitelmiaan yliopiston tulevaisuuden suhteen.

Rehtorin tehtävistä vapauduttuaan Koskenniemi saattoi entistä paremmin keskittyä opettamiseen ja oppilaidensa kehityksen seuraamiseen. Työmäärää lisäsi se, että hän oli monta vuotta kirjallisuuden laitoksen ainoa opettaja. Koskenniemi luopui kirjallisuuden professorin virasta vuonna 1948 tultuaan nimitetyksi Suomen Akatemiaan ja jäi eläkkeelle vuonna 1955.

Turun vuosina Koskenniemellä oli runsaasti sekä paikallisia että valtakunnallisia edustus- ja luottamustehtäviä. Hän oli muun muassa Suomen Kirjailijaliiton ja PEN-klubin suomalaisedustaja useissa ulkomaisissa kokouksissa. Hän kuului Werner Söderström Osakeyhtiön hallitukseen ja useiden säätiöiden johtokuntiin. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kunniajäsen hän oli vuodesta 1945.

Lähteet:

Koskenniemi, V. A. 1947: Vuosisadanalun ylioppilas. WSOY.

Perälä, Tauno 1970: Turun yliopisto 1920-1939. Turku: Turun yliopisto.

Viljanen, Lauri 1935: V. A. Koskenniemi: hänen elämänsä ja hänen runoutensa. WSOY.

Tutustu myös näihin