Tekstin koko A- A+

Sarjakuvat: Palsasta Rantaan

Sanna Karkulehto toteaa Pohjois-Suomen kirjallisuushistoriassa (2010), että pohjoissuomalainen sarjakuva on saanut valtakunnallista näkyvyyttä nykyisin kansainvälisesti julkaisevan sarjakuvataiteilija Ville Rannan (s.1978) myötä.

Pohjoissuomalaisen sarjakuvan juuret juontavat Karkulehdon mukaan 1970-luvulle ja kuvataiteilija Kalervo Palsaan (1947-1987). Palsa laati Markiisi de Palsa -nimellä sarjakuva-albumin Eläkeläinen muistelee: Harmaa komedia, joka valmistui vuonna 1971, mutta julkaistiin postuumisti vasta vuonna 1990.

         

Kemin Sarjakuvaseura julkaisi niin ikään postuumisti Palsan kokoelman Kuolema ja intohimo (1988). Minun Getsemane -albumi ilmestyi Palsan omakustanteena 1974.

Kittiläläinen Kalervo Palsa menestyi nuorison taidetapahtuman sarjakuvakilpailussa jo 1970.  Palsa oli Harto Hännisen ja Petri Kemppisen Lähtöruutu sarjakuvaan -teoksen mukaan elinaikanaan suomalaisen taiteen ”suuri tuntematon”. Hänen monisatasivuinen sarjakuvatuotantonsa kuvaa ihmisten kaksinaismoralismia: vallankäyttöä, seksuaalisuutta, perversioita ja mustaa huumoria.

Oululainen Ville Ranta palkittiin Suomen Sarjakuvaseuran Puupäähatulla vuonna 2009 ja hän on noussut suomalaisen sarjakuvan keskeisimpien taitelijoiden keskuuteen. Rannan sarjakuvat liikkuvat usein syvällisellä henkilökohtaisella tasolla.

Rannan teoksista mainittakoon esikoisteos Sade (2003), herkkä päiväkirjaromaani ja isyyden tutkiskelu Isi on nyt vähän väsynyt (2005), fiktiivinen Elias Lönnrotin elämäkerta Kajaani (2008) sekä juutalais-kristillismytologinen Paratiisisarja (2010).


Teksti: Jyrki Korpua